OMENA-ROSMARIINILEIPÄ
5 dl vettä
50 g hiivaa
1-1 1/2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
1 iso omena raasteena (mieluiten hapahko lajike)
2 tl kuivattua rosmariinia (tai 2 rkl tuoretta)
2 dl leseitä
8-10 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
Päälle:
2 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua rosmariinia (tai 1 rkl tuoretta)
hiukan suolaa
Liuota kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola ja hunaja. Lisää raastettu omena ja leseet. Alusta joukkoon vehnäjauhot vähitellen ja jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa öljy. Taikinan tulee olla kiinteää, mutta löysähköä. Laita taikina lämpimään vedottomaan paikkaan nousemaan kaksinkertaiseksi. Nujerra kohonneesta taikinasta ilmakuplat ja pyörittele paperoidulle pellille jauhotetuin käsin isoja "sämpylöitä" vieriviereen. Anna leivän kohota pellillä vielä 15-20 minuuttia. Jauha sillä välin morttelissa rosmariini (tuoreen voit vain kevyesti murskata samalla kun sekoitat) ja sekoita ja suolan kanssa oliiviöljyyn. Voitele kohonnut leipä mausteöljyllä ja paista 225c uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
2 kommenttia:
Miltäkä maistui? Arvatenkin on ollut ihan napakymppi tämä ajatus, voisin ainakin kuvitella. Että kun pääsis taas leivän leivontaan... Vaan pääseehän sitä, kunhan on taas hiukan enemmän vapaata aikaa ja joku jolle raijata se limppu sitten. :-) Kotona kun on kisadieetti ja hiilarit erityisen pannassa. Mutta sehän ei kokkeilijaa estä!
Sun kaikki leivät on kyllä niin ehtosannäköisiä, jotenkin maanläheinen tunnelma. Sellanen ihana.
Tervehdys Mukkelis! Kieltämättä yhdistelmä oli oikein maukas. Aika pitkälti juuri sellainen kuin olin mielessäni kuvitellutkin. Omenasta tuli mukavasti kosteutta leipään ja hapokkuuskin taipui paistettaessa juuri sopivaksi. Rosmariinin kanssa omena toimi kuin nenä päähän. Melkein tekisi mieli kokeilla jotain jälkkäriäkin näin, ehkäpä rosmariinista siirappi ompoille ja jätskiä kylkeen...
Ja saanen kysyä mitähän kisaa varten diettaat :)?
Kiitokset kehuista. Itsetehty leipä on kyllä kotoista näköineen, makuineen ja tuoksuineen. Semmoiset rustiikkiset, vähän sinnepäin leivotut sämpylät ovat mielestäni sympaattisimpia. Ajattelenpa kieltämättä välillä omahyväisesti, että mahtavat naapurit olla kateellisia, kun täältä vähintään kerran viikossa kantautuu tuoreiden sämpylöiden tuoksu rappukäytävään - mutta eipä ainakaan vielä ole kukaan tullut kelloa soittamaan :D.
Lähetä kommentti