Ehtaa suomileipää: Samsaran hapanruisleipä

Kauan oli tämänkin kokeilua suunniteltu ja haudottu - hiivattoman ja vehnäjauhottoman, juuresta leivotun ruisleivän tekoa siis. Kun törmäsin ohjeeseen HS:n uusilla ruokasivuilla, oli suorastaan pakko ruveta leivontahommiin. Kyllä kannatti odottaa... tai sitten toisaalta ei olisi kannattanut vetkutella. Miten asian nyt sitten haluaakaan ajatella. No ainakin kannatti odottaa se kuusi päivää, minkä tämän tekeminen vie. Vaikka tämmöisen leivän paistaminen sähköuunissa on lähes rienausta, niin sanonpa siitä huolimatta, että siitä oli todella herkullista myös näin. Maku oli miedosti hapan, rukiinen ja leipä sisältä pehmää ja pinnalla oli paksu rapea kuori. Hiukan lämpöiselle viipaleelle, kun sipaisi voita niin VOT! 

Sitten reseptistä. Tällä reseptillä juurta tulee melkomoiset määrät. Itse asiassa niin paljon, ettei sitä mitenkään pysty kerralla tai edes kahdella käyttämään. Ohjeessa lukee, että ylimääräisen juuren voi laittaa säilöön huoneenlämpöön, kunhan siihen sekoittaa riittävästi jauhoja. Itse en saanut jauhoja riittämään niin, että seoksesta olisi tullut kuvauksen mukaista "kuivaa ja muruista". Laitoin hillittömästi jauhoja ja silti juuri tuntui edelleen kuin kostealta hiekalta. Laitoinkin sitten viestiä HS:n ruokatoimittajalle, että kuuluuko juurta todella tulla niin paljon alunperinkin ja että kuinka kuivaksi juuren pitää muuttua, jos siihen lisätään jauhoja. Sittenpä vielä mietitytti epämääräinen ohjeistus kuivatun juuren käyttöön. En ole vielä saanut muuta apua ja ohjeistusta kuin, että ruokatoimittaja on ollut kipeänä asia on hänellä työn alla. Tarkempaa ohjeistusta odotellessa suosittelen siis malttamaan vielä reseptin kokeilua. Tai sitten kannattaa varata paljon aikaa ja isot määrät jauhoja. Jos juuren nimittäin käyttää samantien, leipää riittää naapureille asti! Teen reseptiin ja postaukseen siis lisäyksiä, jahka saan vastaukset kysymyksiini. Sitä ennen voitte tutustua siihen, millä tavalla aito ruishapanleipä syntyy.

SAMSARAN RUISHAPANLEIPÄ

Hapanjuuri:

3 dl kädenlämpöistä vettä

400 g luomuruisjauhoa

100 g raastettua luomuomenaa (myös hunaja tai luomurusinatkäyvät)

Raski:

1 dl tuoretta juurta

1 l vettä (noin 25-asteista)

600 g luomuruisjauhoa

Taikina:n. 1 kg luomuruisjauhoja

10 g suolaa

1.Tee ensin hapanjuuri. Sen valmistumiseen pitää varata viisi vuorokautta. Sekoita 1 dl vettä, puolet ruisjauhoista ja omenaraaste keskenään ja laita suljettuun astiaan kolmeksi vuorokaudeksi. Omena nopeuttaa käymistä.

2.Sekoita juurta pari kertaa päivässä. Käymisen kannalta on tärkeää, että astia säilytetään 26-30 asteessa.

3.Siirrä neljäntenä päivänä juuri isompaan astiaan. Lisää loput ruisjauhot (200 g) ja 2 dl kädenlämpöistä vettä. Sekoita hyvin ja anna seistä lämpimässä vielä vuorokausi.

4.Tee raski, kun juuri on valmis. Sekoita raskin ainekset ja anna käydä 18-24 tuntia huoneenlämmössä.

5.Tee taikina. Lisää ruisjauhot raskiin. Sekoita varovasti noin 10 minuuttia yleiskoneella.

6.Lisää suola ja sekoita vielä 5 minuuttia. Jätä taikina peiteltynä lepäämään tunniksi.

7.Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa viiteen osaan. Muotoile haluamallasi tavalla.

8.Nostata leipiä huoneenlämmössä vedolta suojattuna noin tunnin ajan, kunnes pintaa lievästi repeilee ja leipä tuntuu pehmeältä.

9.Paista leivät mielellään kiven päällä 200-asteisessa uunissa noin tunti

Vihje: Jos juurta ei käytä heti, se säilyy jääkaapissa joitakin päiviä. Pidempää säilytystä varten juureen pitää sekoittaa niin paljon jauhoja, että se muuttuu kuivaksi ja muruiseksi. Seoksen voi säilyttää kuivassa paikassa suljetussa lasitölkissä. Kuivaa juurta on elvytettävä kolme neljä tuntia ennen käyttöä: sekoita juureen vettä ja jauhoja, kunnes seoksesta tulee löysää puuroa.

Itse tehdyn tuoreen ruisleivän kehtaa antaa myös vaikkapa lahjaksi. Yllä oleva leipä meni ystävälle "kukkaseksi" päättökonserttiin. Kääräisin tuoreen leivän leivinpaperiin ja sidoin kirpputorilta löytyneellä seinäkoristepitsillä. Retroa:)!