Briellä höystetyt salsapaprikat

Kuten yllättävän monet ruokaideat, nämäkin syntyivät kaapista löytyvien ainesten innoittamana. Nämä olivat niin herkullisia, että kokkasin niitä useamman kerran peräkkäin! Parasta tässä ruoassa on sesonkiajattelu: paljon tämän hetken tuoreita ja mehukkaita kasviksia. Niin ja tämän hetken suosikkiani, briejuustoa. NAM!!

BRIELLÄ HÖYSTETYT SALSAPAPRIKAT (4 paprikan puolikasta)

2 isohkoa paprikaa

2 isoa tomaattia

2 kevätsipulia varsineen

1 valkosipulinkynsi

3 rkl vihreitä oliivirenkaita (tai saman verran kokonaisia kivettömiä)

1 kypsä nektariini (tai n. 1/2 prk valutettua ananasmurskaa)

4 rkl makeaa chilikastiketta

1 dl (täysjyvä)coucousta

suolaa ja mustapippuria

Kuorrutus: briejuustoa (myös täytteeseen, jos olet suuri brien ystävä!)

1. Pese paprikat ja puolita ne pituussuunnassa.

2. Pese ja kuori muut vihannekset ja nektariini. Poista kannat ja kivet.

3. Lohko tomaatti, sipuli ja nektariini tehosekoittimeen valkosipulin, oliivin ja chilikastikkeen kanssa. Surauta tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla.

4. Saksi salsan joukkoon sipulin varret, lisää couscous (mahdollinen brie nokareina) ja täytä seoksella paprikan puolikkaat.

6. Leikkaa briestä viipaleita ja peitä sillä paprikat.

7. Laita paprikat öljyttyyn vuokaan ja paista 175 c reilut puoli tuntia eli kunnes juusto saa väriä ja paprikan malto pehmenee.

(Vinkkejä: 1) Tunnistat kypsän paprikan siitä, että reunat alkavat hieman rypistyä. 2) Salsa saa olla hitusen suolaista, koska couscous imee siitä itseensä makuja paiston aikana.)

Piknikevästä: perunasalaatti

Parempi puoliskoni tuli ensimmäistä kertaa tänä kesänä käymään kotona ja halusin tehdä jotain mukavaa. Niinpä vein hänet Laajavuoren harjalle piknikille. Idea oli nousua lukuunottamatta hyvä (tuli vähän liiankin nälkä) ja sää suosi. Mukana meillä oli aamulla paistettua leipää, Brie-juustoa, itsetehtyä perunasalaattia sekä punaviiniä. Kyllä näissä maisemissa kelpasi pikniköidä! Sitä paitsi tähteeksi jäänyt salaatti hupeni vatsoihin jo samana iltana, joten hyvää sen täytyi olla :)!!

TUULETUVAN PIKANTTI PERUNASALAATTI

1 g pieniä uusia perunoita

2 pientä kevätsipulia varsineen

2 dl smetanaa tai creme fraichea

1 rkl dijon sinappia

1 tl hunajaa

2 rkl pieniä kapriksia

3 rkl vihreitä oliivirenkaita

1 tl tummaa balsamicoa

1 tl pippurisekoitusta

1 tl basilikaa

(suolaa)

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, mutta napakoiksi. Jäähdytä ja paloittele neljään osaan.

2. Hienonna sipuli hienoksi silpuksi ja leikkaa varreet renkaiksi.

3. Sekoita keskenään smetana, sinappi, hunaja, balsamico ja mausteet.

4. Laita kulhoon perunat, kaprikset, oliivit, sipuli varsineen sekä smetanakastike ja sekoita. (Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.)

5. Anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia.

Sesam-kinuskipulla

Leivoin pullaa ja huomasin, että pitkään auki olleen tahinipurkin pohjalla oli vielä tahnaa jäljellä. Taannoin järjestämiini vohvelikesteihin tuotu kinuskikastiketuubi pyöri niin ikään jääkaapissa ja sain villin idean yhdistää ainekset. Kylläpä tulikin ihania, pähkinäisiä pullia!

SESAM-KINUSKIPULLA

2 1/2 dl pullataikina (ohje esim täällä)

1:1 valmista kinuskikastiketta ja tahinia (sesaminsiementahnaa)

kanelia maun mukaan

1. Kauli pullataikinasta suorakulmion muotoinen levy.

2. Sekoita keskenään kinuskikastike ja tahini. Levitä levylle.

3. Ripottele päälle reilusti kanelia

4. Rullaa levy pidemmaltä sivultaan ja leikkaa rulla pari senttiä leveiksi viipaleiksi.

5. Laita kohoamaan leikkauspinta alaspäin.

6. Voitele munalla ja paista 225 c noin 10 minuuttia.

Tomaattinen kanpata

Römertopfin innoittaman päätin tehdä toistamiseen pataruokaa kanasta. Savipadassa rasvattomampikin file pysyy mehevänä ja tomaattikastike hautuu muiden kasvisten kanssa ihanaksi, maukkaaksi kastikkeeksi! Ihan parasta pataruoissa on kyllä se, että aineet voi vain pienen valmistelun jälkeen laittaa uuniin, jossa ruoka sitten kypsyy kuin itsekeseen - vaikkapa nyt esimerkiksi lenkin aikana.

TOMAATTINEN KANAPATA

500 g broilerin fileitä (tomaatti-yrttimarinadissa)

1 prk tomaattimurskaa + 1/2 prk vettä

1/2 kasvis- tai kanaliemikuutio

1 prk kidneypapuja

1 iso sipuli

1 keltainen tai oranssi paprika

2 iso valkosipulinkynttä

4 rkl makeaa chilikastiketta

1 tl chilimausteseosta

1 tl pippuriseosta

oreganoa ja rosmariinia 1 tl kutakin

1 rkl tummaa balsamicoa

1. (Laita savipata likoamaan.) Paista puolirenkaiksi pilkottuun sipuliin ja broilerin fileisiin nopeasti pinta väri. Siirrä sivuun.

2. Kaada kulhoon tomaattimurska, valutetut pavut, isoiksi paloiksi leikattu paprika, puristettu valkosipuli ja mausteet.

3. Huuhtele tomaattimurskapurkki vedellä ja kaada pannulle liemikuution kanssa. Kuumenna, kunnes kuutio liukenee ja lisää tomaattimurskaseoksen joukkoon.

4. Kaada nesteet ja vihannekset pataan ja asettele päälle kanafileet.

5. (Laita savipata kylmään uuniin!) Paista 200 c uunissa tunnin verran.

6. Tarjoa juustoraasteen ja chilillä maustetun soijamajoneesin kera. 

Soijamajoneesi

Huomasin soijajauhopussin kyljessä tämmöisen mielenkiintoisen ohjeen, jota oli pakko testata. Ohje oli todella helppo ja nopea toteuttaa. Veden määrää ehkä hiukan vähentäisin (n. 0,75 desiin), koska itse pidän paksusta majoneesista, mutta oikein maukasta oli näinkin. Plussaa on, että tämä sopii myös kasvis-ja vegaaniruokavaliota noudattaville sekä kananmuna-allergikoille. Suosittelen kokeilemaan! (Alla näkyvässä kuvassa majoneesi on maustettu sambal oelek-chilitahnalla.)

SOIJAMAJONEESI

1 dl soijajauhoja

1 dl vettä

2 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä

1 tl yrttisuolaa (laitoin hiukan tavallista suolaa ja mustapippuria)

3 rkl sitruunamehua tai omenviinietikkaa

1.Kaada tehosekoittimeen soijajauhot, vesi, sitruunamehu/etikka ja suola. 

2. Jauha hetken aikaa ja lisää koneen käydessä öljy ohuena nauhana joukkoon. 

3. Mausta valmis majoneesi halutessasi esimerkiksi yrteillä, chilillä, pippureilla, hedelmäsoseella, sitrushedelmän kuorella jne. 

4. Tarjoa tavallisen majoneesin tapaan pöytämausteena, dippinä, salaatinkastikkeena tai vaikkapa maustevoin asemesta lihan kanssa.

Löytöjä meiltä ja muualta

Saako raportoida sekaisin kaikkea mitä kuva-albumista löytyy ja on unohtanut postata, kuten esimerkiksi Euroopan reissun tulaisia? Tai vaikka kirpparilöytöjä ja lehtiostoksia? No, ei se mitään, raportoin silti.

Ensinnäkin kummastelen hyvin paljon omaa toimintaani. Siis miten ihmeessä olen voinut unohtaa levittää Stroopwafeleiden ilosanomaa?? Nehän olivat yksi Hollannin reissuni kohokohdista ja söin joka päivä vähintään yhden - kiitos ystävän suositusten ja stroopwafel-varaston! Stroopwafel on siis rapea kermaan tehty vohvelikeksi, jonka sisällä on mausteista siirappia. Elämystä on vähän hankala kuvailla, mutta jotenkin se rapean vohvelin ja pehmeän venyvän toffeemaisen kanelin makuisen siirappitäytteen yhdistelmä vain vie menneessään. Sanoisin, että maku on hitusen jouluisa ja jotenkin jopa suomalainen. Jos käytte Hollannissa, ette saa MISSÄÄN NIMESSÄ jättää näitä maistamatta. Voin luvata, että haluatte raahata niitä mukananne tuliaisiksi kaikille ja sitten kun saavutte takaisin Suomeen, haluattekin antaa muille vain hiukan maistiaisia ja pitää loput itse! Alla olevista kuvistaa saanee jonkinmoisen käsityksen vohvelikeksien ulkomuodosta ja täytteen koostumuksesta. 

Ja heti perään voin vain lyödä päätä seinään. Miksi miksi oi miksi en ole tästäkään aiemmin kertonut?!? Mireille Guiliano johdattaa "French women for all seasons"-kirjassaan lukijan sesonkisyömisen saloihin sekä kertoo siinä sivussa ranskalaisnaisten elämäntyylistä ja suhtautumisesta ruokaan. Mukana on tietenkin myös yksinkertaisia ja herkullisen kuuloisia reseptejä. Jollain tapaa kirjan voisi nähdä "laihdutusoppaana", mutta mielestäni tämä perustuu enemmänkin järkevään suhteeseen ruokaan, siitä nauttimiseen sekä sesongeittain vaihtuvien ruokien tuomaan jännitykseen ja odotukseen. Tätä lukiessa alkaa ajatella, että miksi ihmeessä sitä itsekin pitää aina talvisin syödä niitä vetisiä tomaatteja ja mauttomia pakastepussimansikoita. Miksei sitä vastoin söisi ruuat tuoreltaan silloin kuin ne ovat maistuvia ja säilöisi hiukan kesän makuja vaikkapa kellariin ja lopun aikaa odottaisi innolla, että sesonki jälleen koittaa. Suosittelen erittäin lämpimästi "Ranskattaren ruokavuosi"-kirjaa, jollet ole siihen vielä tutustunut. Veikkaan, että myös ykkösosa olisi mielenkiintoista luettavaa, vaikka itse en ole sitä vielä käsiini saanutkaan.

Mielestäni suomalaisilla voisi ollakin opittavaa suhtautumisessa ruokaan terveyden ja nautinnon lähteenä eikä pelkkänä tankkauksena ja makkaran ahmimisena. Tarkoitan tällä siis että nauttimalla kohtuudella laadukasta ruokaa on parempi kuin hotkimalla paljon huonoa! Onneksi meillä on nämä ihanat ruokablogit jakamassa hyviä reseptejä ja innostamassa tekemään ruokaa itse hyvistä raaka-aineista. Olen muuten helekatin kateellinen ranskalaisten torikulttuurille. Jos en olisi opiskelija ravaisin yhtenään kannattamassa toritoimintaa!! 

Jos olet 90-luvun lapsi tai äiti yllä oleva ruma kapistus lienee sinulle tuttu. "Minuutti Mikko", voisiko hölmömpää nimeä olla. Ulkonäöstä ja nimestä huolimatta innostuin kuitenkin Pelastusarmeijan kirppuotorilla nähdessäni tämän myynnissa 1,50 eurolla. Kone silppuaa sipulit ynnä muut käsikäyttöisesti ilman kyyneleitä hyvinkin hienoksi. Kermankin se vatkaa hauskalla aallon muotoisella lapamaisella osalla. Kannessa on lisäksi tippa-aukko majoneesin valmistamiseen. (Tähän kuuluisi vieläpä salaattilinko-osa, mutta se oli tästä jonnekin kadonnut ja myönnettäköön, että tuskin olisin sitä edes tarvinnut. En ole salaatinkuivattelija-tyyppiä.) Monikäyttöinen ja sähkötön vehje siis. Erittäin käytännöllinen vaikkapa mökkioloihin ja tietysti luontoystävällinen näinä ilmastonmuutostietoisuuden aikoina. Meillä on ollut tällainen kotona ainakin 15-vuotta ja hyvin toimii edelleen, vaikka on ollut kovassa käytössä. Tämä oma versionikin todisti tehokkuuteensa heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen, kun sain tiskatessa terästä niin syvän haavan sormeen, ettei se tyrehtynyt edes kylmän veden alla. Kyllä ennen vaan tehtiin tavarat kestämään... tai sitten niitä vaan käytettiin vähemmän. Jos siis bongaat tälläisen seuraavalla kirpputorikierroksellasi, kehotan miettimään kahdesti ennenkuin jätät sen pöytään lojumaan!

Sitten vielä kommentit muutama päivä sitten ostamastani Anna-Leena Härkösen "keittokirjasta". Kerrassaan hulvatonta luettavaa. Anna-Leenan taattu suorasukainen, sarkastinen ja hiukan inhorealistinenkin huumori vain puree meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin. Kun nyt olen katsellut teeveestä legendaarista Metsolat-sarjaa ja vertaan Anna-Leenaa kuvaan lehden kannessa, voisin uskoa joka sanan hänen ruokamentaliteetistaan. Jos juustoa ja kermaa syöden näyttää lähes samalta kuin toistakymmentä vuotta sitten, minäkin haluan kokeilla! (Kuten ranskattaretkin, Anna-Leena uskoo kohtuuteen - olkoonkin, että hän tekee tiukkaa pesäeroa pariisittariin tai ainakin heidän ruokiinsa.) Reseptit vaikuttavat oikein mallikelpoisilta: yksikertaisen hyviltä ja vaivattomilta toteuttaa. Suosittelen ainakin vilkaisemaan lehtihyllyllä, mutta varo vain ettet jää koukkuun ja osta lehteä!

Jazzahtava kanapata

Nonniin. Sainpas aikaiseksi osallistua Piemonten sydämessä-blogin järjestämään jännään jazz-aiheiseen kesähaasteeseen, vaikka tiukkaa teki! Mielessäni on haasteen aiheen lukemisesta lähtien jostain syystä soinut kaksi sana "smoky" ja "cheesy", jotka molemmat voivat kuvata jazzia. (Mainittakoon, että itse olen enemmän sen savuisamman tyylin kannattaja.) Minäpä tyttö päätin yhdistää ne ja lähdin liikkeelle savujuustosta. Jazz tuo tällä hetkellä mieleeni väistämättä myös Prahan näkemättä jääneet (himpura!) jazz-klubit, joten päätin kunnioittaa tätäkin ajatusta lähestymällä ruokaa itäeurooppalaisesta näkökulmasta. Sen tuli sisältää siis ainakin paljon paprikamaustetta, sipulia ja valkosipulia. Kun sitten toissa päivänä näin kirpputorin ikkunassa Römertopfin, tiesin mitä tehdä. Savipata ja kanaa ostoskassiin ja eikun kehittelemään.

Savipadasta sanottakoon sen verran, että olen siitä jo kauan haaveillut ja nyt haave kävi toteen naurettavalla 5 euron sijoituksella. Kyllä kirpparit ovat mahtavia! Lueskelin eilen ohjeita savipadan käyttöön ja vinkkaankin teitä tässä nyt vielä ennen reseptiä. Savipadan ideanahan on siis, että pataa liotetaan ennen käyttöä vedessä, jotta savi imee huokosensa täyteen kosteutta. Tämä vesi sitten höyrystyy paistamisen aikana ja kypsentää ruoan lempeästi hauduttaen, jolloin ruoka pysyy mehevänä ja ravinteikkaampana. Mahtava kapistus siis! 

Muista, että savipata ei kestä äkkinäisiä kuumuuden vaihteluita: 1) laita aina kylmään uuniin (kaasu-uunissa lisää lämpöä vähitellen), 2) jos lisäät kypsentämisen aikana nestettä, sen pitää olla lämmintä ja 3) älä laita pataa kuumalle hellalle, avotulelle, leivinuuniin tai toisaalta laske sitä kuumana kylmälle pöydänpinnalle. Lisää tietoa ja hoito-ohjeita löytyy muun muassa täältä. (Tässä reseptissä voit muuten toki käyttää myös lasista tai valurautaista uunipataa, jos et savipataa satu omistamaan.) Ja sitten itse reseptiin. Mainittakoon nyt heti, että ruoka oli aivan tajuttoman hyvää ja mehevää, vaikka ulkonäkö ei ehkä aivan jazz-klubin tunnelmaa luokaan! Taidanpa kokata tätä tulevaisuudessa vielä monta kertaa :).

TUULENTUVAN JAZZ-KANA (3:lle (tai 2:lle isonälkäiselle))

3 maustettua broilerin koipi-reittä

pieni purkki valutettuja säilykeherkkusieniä

1 iso paprika

1 iso sipuli

2-3 valkosipulinkynttä (maun mukaan)

4 dl vettä

1/2 kanaliemikuutio

120-15o g savujuustoa (riippuen kuinka juustoisaa kastiketta haluat)

1 rkl voimakasta paprikamaustetta

1/2 tl kurkumaa

1 tl hunajaa

pikku purkillinen tomaattipyrettä

suolaa, mustapippuria

1. Laita savipata likoamaan raikkaaseen veteen.

2. Leikkaa kanat nivelen kohdalta kahtia ja irrota nahkat käsin vetämällä.

3. Saksi yhden koiven nahka pieniksi paloiksi ja heitä pannulle. Paista kunnes rasva alkaa irrota ja nahka ruskistuu hiukan. Siirrä sivuun ja jätä rasva pannulle.

4. Paista kananrasvassa reiluiksi lohkoiksi leikattuihin paprikoihin, herkkusieniin ja hienonnettuihin sipuleihin hiukan väriä. Mausta kasvikset suolalla ja reilulla kädellä mustapippuria. Siirrä sivuun.

5. Kaada jälleen samalle pannulle vesi, liemikuutio, juusto nokareina, mausteet, hunaja ja tomaattipyre. Kuumenna kunnes juusto sulaa ja kastike hiukan sakenee.

6. Nosta pata vedestä ja kaada sinne "kanapekoni" ja kasvikset. Sekoita.

7. Kaada pataan kastike ja asettele päälle kanat. Ripota päälle hiukan mustapippuria ja suolaa.

8. Nosta kansi päälle, laita pata KYLMÄÄN uuniin ja laita uuni kuumenemaan 200c.

9. Paista pataa uunisi tehosta riippuen 1h 15min-1h 30min (laskien siitä kun laitat padan uuniin) ja nauti sellaisenaan tai perunoiden kera.

10. Syö hyvää jazzia kuunnellen - kuten nyt vaikkapa Sinatraa, Milleriä tai Fitzgeraldia! Sunnuntaipäivälliselle suosittelen kanan kaveriksi Yle teeman Kino Klassikko-leffoja, jos olet niitä ihmisiä, jotka haluavat syödä teeveen ääressä.

(Vinkki: Jos haluat ruuasta kevyempää kuumenna nahkan paloja pannulla niin, että rasvaa irtoaa hiukan, mutta älä lisää nahkoja pataan. Paista kasvikset kananrasvassa.)

Teetä ja turvaruokaa

Kun nyt ei sitä ruokaa ole reissujen sekä tentti- ja graduhömpötyksen lomassa ehtinyt tehdä tai ainakaan kuvata tai varsinkaan blogata niin kerrotaan nyt sitten vaikka niistä reissuista.

Olinpa tässä viettämässä muutamaa kesälomapäivää kotopuolessa. Äiti oli ulkomailla ja minä kotivahtina, joten olihan sitä jotain turvaruokaa saatava. Arvannettekin jo missä olin ja mitä söin... Tamperetta ei voi viedä tytöstä, kuten ei myöskään torielämyksen ihanuutta, johon kuuluu uunituore mustamakkara. ILMAN puolukkahilloa. Mitä sitä hyvään ruokaan muuta enää sotkemaan. Maistuipa vain jälleen kerran niiiin hyvältä! Jos et siis ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, niin juoksujalkaa Tapolan kojulle. Hätätapauksessa otat sitten vaikka sen puolukan kanssa. Tästä ei nimittäin perinneruoka parane. 

(Vink vink. Jos pidät järven läheisyydestä mene Laukontorille, jos taas vilkkaampi torielämä tuntuu kotoisammalta, suuntaa Tammelaan.)

Lähdimme ystäväni kanssa kunnioittamaan niin ikään perinteitä suuntaamalla lukioaikojen lempparikahvilaamme, Valoon. Yllätys oli hienoinen, kun entisestä boheemihenkisestä ja sopivasti rähjäisestä "kuppilasta" olikin sukiutunut hienostuneesti sisustettu (ja hintojaan samalla reippaasti nostanut!) trendikahvila. Vaikka muistot hiukan kärsivät, tunnelma oli edelleen mukava. Työntekijä oli erittäin asiantuntevan oloinen ja tee- sekä kahvivalikoima todella runsas. Kaakaokin valmistetaan kuulemma oikeasta tummasta suklaasta! Suurin osa tuotteista oli luomua, mistä tietenkin pisteet kotiin. Ronkelimmallekin löytyy siis taatusti jotakin kuumaa juotavaa. Pisteitä tuli myös nauttimastani ihanan makuisesta vihreästä luomuminttuteestä, joka tarjoiltiin pöytään vieläpä ääneen lausutun haudutusajan kera. Ja tietenkin kauniista esillepanosta! Tähän hätään en teen erikoista nimeä muista, mutta suosittelen poikkeamaan Puutarhakadulla, mikäli Tampereen seudulle suuntaatte ja katsastamaan valikoiman ihan omin silmin!