Letturaportti Lehtisaaresta

Olen tänä kesänä nähnyt monta paikkaa täältä Jyväskylästä, joista en ole joko tiennyt tai joihin en vain ole saanut aikaiseksi mennä. Yksi ensimmäiseen kategoriaan kuuluvista on seurakunnan pitämä "kesämökki" keskellä Tuomiojärveä. Lehtisaari on kaikille avoin ja ilmainen kesänviettopaikka. Kuljetukset tapahtuvat soutuveneellä tasatunnein (liivitkin on talon puolesta) ja saaressa on muun muassa sauna, uintipaikka, muutama grilli, melontavälineet, mato-onkia (ja matoja! ks. alempaa), erilaisia ulko- ja lautapelejä sekä pieni kioski. Saari on pikkuinen ja miljöö rauhallinen ja kaunis. Paikka sopii mainiosti myös lapsille, sillä  se on päihteetön sekä tupakaton ja tekemistä riittää. Vaikka paikka on seurakunnan, sinne sopivat kaikki uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Jos olet jyväskyläläinen, etkä ole tätä paikkaa vielä kokenut, voit vain huokaista harmistuksesta. Paikka laitettiin nimittäin eilen talviteloille. Täältä kuitenkin lisätietoa ensikesän varalle.

Olen käynyt paikassa nyt kaksi kertaa aivan lyhyen ajan sisään ja molemmilla kerroilla asiaan on kuulunut letunpaisto. Paikanpäällä on nimittäin ilmaisten polttopuiden lisäksi eri kokoisia muurikkapannuja. Viime kerralla veinkin paremman puoliskon sinne nauttimaan aurinkoisesta illasta ja syömään lettuja. Mukaan otimme lettutaikinan + paistorasvan, päällysteet sekä tietenkin syömävälineet. Kyllä se muurikalla paistettu lettu vain maistuu NIIN hyvälle! Ja sitten ohjeeseen:

Ensin otetaan esille Nipsun paistovalmis muurikkataikina...

Sitten kuumalle muurikalle nakataan paistorasvaa, lorotellaan vähän taikinaa ja käännetään sopivan paistoajan jälkeen isolla lastalla...

Rapsakkareunaiselle ja muurikkatuoreelle letulle sivellään välittömästi jotakin hyvää, kuten kuten appelsiini-kanelimarmeladia...

Tai hiukan amerikkavaikutteisempaan tyyliin maapähkinävoita, joka on maustettu kanelilla ja hunajalla. Päälle voipi siipaloida vielä kypsää banaania. Ja sitten eikun syömään!!

Yli-innokkaita ankkoja tosi on syytä varoa, ettei lettu katoa parempiin nokkiin...

Mutta viimeisistä murenoista voi jo sentään luopua, sillä ampiaisten ruokkiminen ei ainakaan toistaiseksi ole kiellettyä.

Vatsa täynnä lettuja on mukava istua sitten taas soutuveneen kyytiin ja ihailla auringonlaskua.

Siivouspäivän pikaruokaa: soijasuikaleita currykastikkeessa (sekä muutama huomautus)

Jos hyvää ja terveellistä ruokaa saa halvalla ja alle 20 minuutissa, ollaan lähellä täydellistä arkiruokaa. Voin vannoa, että tämä maistui suursiivouksen lomassa!  On muuten siitäkin hyvä ruoka, että aineksia voi pitää aina kaapissa varalla. Ei pääse nälkäkirous yllättämään. Maista jos et usko :).

SOIJASUIKALEITA CURRYKASTIKKEESSA (2-3:lle)

2 kourallista soijasuikaleita (kasvisliemessä liotettuna)

1 sipuli

1/2 pss pakastevihannessuikaleita

1/2 prk ananasta + mehua

2 dl vettä

1/2 kanaliemikuutio (tai -kasvis)

2 tl currya

1 tl perunajauhoa + tilkka kylmää vettä.

sesamöljyä paistamiseen

1. Kuumenna pannulla öljyä ja currya, kunne seos kuplii.

2. Lisää pannulle hienonnettu sipuli ja kuullota hetki. 

3. Puristele soijasuikaleista enimmät nesteet, lisää pannulle ja paista niihin ja sipuleihin hiukan väriä. Siirrä sivuun.

4. Kuumenna pannulla vesi, ananasmehu ja liemikuutio ja suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla (kaada muun nesteen joukkoon koko ajan sekoittaen).

5. Lisää joukkoon soijasuikale-sipuliseos, pakastekasvikset ja ananas, kuumenna ja nauti riisin kera.

SITTEN HUOMAUTUKSIIN:

Ensinnäkin laskurini on nyt jälleen kerran lähtenyt liikkeelle nollasta, sillä huomasin, että aiempi laskurini oli niin sanottu latauslaskuri eikä kävijälaskuri. Se siis laski saman kävijän moneen kertaan, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Katsotaanpa mihin lukuihin tämä laskuri pääsee :).

Sitten hiukan uutta. Suurin osa teistä ei luultavasti tiedä, että olen intohimoinen marttailija myös käsitöiden saralla. Nytpä päätin perustaa blogin myös näille tekeleilleni. Mikäli olet innostunut käsityöihminen, voit tulla katsomaan ja kommentoimaan aikaansaannoksiani Puuskaradioon. Vaikka et käsityöihminen olisikaan, saa lähetyksiäni toki silti tulla seuraamaan!!

Löytöjä meiltä ja muualta

Saako raportoida sekaisin kaikkea mitä kuva-albumista löytyy ja on unohtanut postata, kuten esimerkiksi Euroopan reissun tulaisia? Tai vaikka kirpparilöytöjä ja lehtiostoksia? No, ei se mitään, raportoin silti.

Ensinnäkin kummastelen hyvin paljon omaa toimintaani. Siis miten ihmeessä olen voinut unohtaa levittää Stroopwafeleiden ilosanomaa?? Nehän olivat yksi Hollannin reissuni kohokohdista ja söin joka päivä vähintään yhden - kiitos ystävän suositusten ja stroopwafel-varaston! Stroopwafel on siis rapea kermaan tehty vohvelikeksi, jonka sisällä on mausteista siirappia. Elämystä on vähän hankala kuvailla, mutta jotenkin se rapean vohvelin ja pehmeän venyvän toffeemaisen kanelin makuisen siirappitäytteen yhdistelmä vain vie menneessään. Sanoisin, että maku on hitusen jouluisa ja jotenkin jopa suomalainen. Jos käytte Hollannissa, ette saa MISSÄÄN NIMESSÄ jättää näitä maistamatta. Voin luvata, että haluatte raahata niitä mukananne tuliaisiksi kaikille ja sitten kun saavutte takaisin Suomeen, haluattekin antaa muille vain hiukan maistiaisia ja pitää loput itse! Alla olevista kuvistaa saanee jonkinmoisen käsityksen vohvelikeksien ulkomuodosta ja täytteen koostumuksesta. 

Ja heti perään voin vain lyödä päätä seinään. Miksi miksi oi miksi en ole tästäkään aiemmin kertonut?!? Mireille Guiliano johdattaa "French women for all seasons"-kirjassaan lukijan sesonkisyömisen saloihin sekä kertoo siinä sivussa ranskalaisnaisten elämäntyylistä ja suhtautumisesta ruokaan. Mukana on tietenkin myös yksinkertaisia ja herkullisen kuuloisia reseptejä. Jollain tapaa kirjan voisi nähdä "laihdutusoppaana", mutta mielestäni tämä perustuu enemmänkin järkevään suhteeseen ruokaan, siitä nauttimiseen sekä sesongeittain vaihtuvien ruokien tuomaan jännitykseen ja odotukseen. Tätä lukiessa alkaa ajatella, että miksi ihmeessä sitä itsekin pitää aina talvisin syödä niitä vetisiä tomaatteja ja mauttomia pakastepussimansikoita. Miksei sitä vastoin söisi ruuat tuoreltaan silloin kuin ne ovat maistuvia ja säilöisi hiukan kesän makuja vaikkapa kellariin ja lopun aikaa odottaisi innolla, että sesonki jälleen koittaa. Suosittelen erittäin lämpimästi "Ranskattaren ruokavuosi"-kirjaa, jollet ole siihen vielä tutustunut. Veikkaan, että myös ykkösosa olisi mielenkiintoista luettavaa, vaikka itse en ole sitä vielä käsiini saanutkaan.

Mielestäni suomalaisilla voisi ollakin opittavaa suhtautumisessa ruokaan terveyden ja nautinnon lähteenä eikä pelkkänä tankkauksena ja makkaran ahmimisena. Tarkoitan tällä siis että nauttimalla kohtuudella laadukasta ruokaa on parempi kuin hotkimalla paljon huonoa! Onneksi meillä on nämä ihanat ruokablogit jakamassa hyviä reseptejä ja innostamassa tekemään ruokaa itse hyvistä raaka-aineista. Olen muuten helekatin kateellinen ranskalaisten torikulttuurille. Jos en olisi opiskelija ravaisin yhtenään kannattamassa toritoimintaa!! 

Jos olet 90-luvun lapsi tai äiti yllä oleva ruma kapistus lienee sinulle tuttu. "Minuutti Mikko", voisiko hölmömpää nimeä olla. Ulkonäöstä ja nimestä huolimatta innostuin kuitenkin Pelastusarmeijan kirppuotorilla nähdessäni tämän myynnissa 1,50 eurolla. Kone silppuaa sipulit ynnä muut käsikäyttöisesti ilman kyyneleitä hyvinkin hienoksi. Kermankin se vatkaa hauskalla aallon muotoisella lapamaisella osalla. Kannessa on lisäksi tippa-aukko majoneesin valmistamiseen. (Tähän kuuluisi vieläpä salaattilinko-osa, mutta se oli tästä jonnekin kadonnut ja myönnettäköön, että tuskin olisin sitä edes tarvinnut. En ole salaatinkuivattelija-tyyppiä.) Monikäyttöinen ja sähkötön vehje siis. Erittäin käytännöllinen vaikkapa mökkioloihin ja tietysti luontoystävällinen näinä ilmastonmuutostietoisuuden aikoina. Meillä on ollut tällainen kotona ainakin 15-vuotta ja hyvin toimii edelleen, vaikka on ollut kovassa käytössä. Tämä oma versionikin todisti tehokkuuteensa heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen, kun sain tiskatessa terästä niin syvän haavan sormeen, ettei se tyrehtynyt edes kylmän veden alla. Kyllä ennen vaan tehtiin tavarat kestämään... tai sitten niitä vaan käytettiin vähemmän. Jos siis bongaat tälläisen seuraavalla kirpputorikierroksellasi, kehotan miettimään kahdesti ennenkuin jätät sen pöytään lojumaan!

Sitten vielä kommentit muutama päivä sitten ostamastani Anna-Leena Härkösen "keittokirjasta". Kerrassaan hulvatonta luettavaa. Anna-Leenan taattu suorasukainen, sarkastinen ja hiukan inhorealistinenkin huumori vain puree meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin. Kun nyt olen katsellut teeveestä legendaarista Metsolat-sarjaa ja vertaan Anna-Leenaa kuvaan lehden kannessa, voisin uskoa joka sanan hänen ruokamentaliteetistaan. Jos juustoa ja kermaa syöden näyttää lähes samalta kuin toistakymmentä vuotta sitten, minäkin haluan kokeilla! (Kuten ranskattaretkin, Anna-Leena uskoo kohtuuteen - olkoonkin, että hän tekee tiukkaa pesäeroa pariisittariin tai ainakin heidän ruokiinsa.) Reseptit vaikuttavat oikein mallikelpoisilta: yksikertaisen hyviltä ja vaivattomilta toteuttaa. Suosittelen ainakin vilkaisemaan lehtihyllyllä, mutta varo vain ettet jää koukkuun ja osta lehteä!

Teetä ja turvaruokaa

Kun nyt ei sitä ruokaa ole reissujen sekä tentti- ja graduhömpötyksen lomassa ehtinyt tehdä tai ainakaan kuvata tai varsinkaan blogata niin kerrotaan nyt sitten vaikka niistä reissuista.

Olinpa tässä viettämässä muutamaa kesälomapäivää kotopuolessa. Äiti oli ulkomailla ja minä kotivahtina, joten olihan sitä jotain turvaruokaa saatava. Arvannettekin jo missä olin ja mitä söin... Tamperetta ei voi viedä tytöstä, kuten ei myöskään torielämyksen ihanuutta, johon kuuluu uunituore mustamakkara. ILMAN puolukkahilloa. Mitä sitä hyvään ruokaan muuta enää sotkemaan. Maistuipa vain jälleen kerran niiiin hyvältä! Jos et siis ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, niin juoksujalkaa Tapolan kojulle. Hätätapauksessa otat sitten vaikka sen puolukan kanssa. Tästä ei nimittäin perinneruoka parane. 

(Vink vink. Jos pidät järven läheisyydestä mene Laukontorille, jos taas vilkkaampi torielämä tuntuu kotoisammalta, suuntaa Tammelaan.)

Lähdimme ystäväni kanssa kunnioittamaan niin ikään perinteitä suuntaamalla lukioaikojen lempparikahvilaamme, Valoon. Yllätys oli hienoinen, kun entisestä boheemihenkisestä ja sopivasti rähjäisestä "kuppilasta" olikin sukiutunut hienostuneesti sisustettu (ja hintojaan samalla reippaasti nostanut!) trendikahvila. Vaikka muistot hiukan kärsivät, tunnelma oli edelleen mukava. Työntekijä oli erittäin asiantuntevan oloinen ja tee- sekä kahvivalikoima todella runsas. Kaakaokin valmistetaan kuulemma oikeasta tummasta suklaasta! Suurin osa tuotteista oli luomua, mistä tietenkin pisteet kotiin. Ronkelimmallekin löytyy siis taatusti jotakin kuumaa juotavaa. Pisteitä tuli myös nauttimastani ihanan makuisesta vihreästä luomuminttuteestä, joka tarjoiltiin pöytään vieläpä ääneen lausutun haudutusajan kera. Ja tietenkin kauniista esillepanosta! Tähän hätään en teen erikoista nimeä muista, mutta suosittelen poikkeamaan Puutarhakadulla, mikäli Tampereen seudulle suuntaatte ja katsastamaan valikoiman ihan omin silmin!

Äitienpäivää ja Törleytä

Jäin Euroopan reissun jälkeen äidin luoksen Tampereen seudulle äitienpäivää viettämään, kun se sattuikin vielä niin sopivasti paluutani seuraavalle päivälle. Aamulla tietenkin leivoin äidille kakun (tosin äidin hankkimista aineksista, mutta kuitenkin). Ihan nättihän siitä tuli, vaikka pursotintakaan ei ollut. Käytin näppäränä tyttönä leivinpaperitötteröä - kuten oikeastaan aina äidin luona kermakakkuja tehdessä :). Kakussa oli siis banaania, mangoa ja masikkaa sekä konjakilla maustettua vaniljavaahtoa välissä. Pinnan koristelin Omena- ja kiiviviipaleilla sekä banaanitähdillä. Sisemmän osan ruusukkeisiin värjäsin kerman puolukkamehulla vaaleanpunaiseksi ja reunapursotuksen maustoin niin ikään konjakilla. Maistui kyllä varsin mainiolle. Kiitokset vain äidille tarvikkeista, hih!

Ennen äitienpäiväpäivällisen ja -kakun nauttimista menimme äidin kanssa kahdestaan piknikille läheiselle hiekkarannalle eväänämme - mitäpäs muuta kuin ja vain ja ainoastaan - pullollinen kuohuviiniä. Ja humps humps, se menikin kahteen pekkaan yllättäen. Mikä tarkoitti minulle myös äitienpäivän päivällisen kokkaamista pienessä sievässä. Se hyvä puoli kuohuviinissä tosin on, että se haihtuu päästä lähestulkoon yhtä nopeasti kuin sinne humahtaakin ja kenties tästä syystä myös keittiötapaturmilta vältyttiin. Voin vain todeta, että onneksi kakku oli siinä vaiheessa koristeltu. Kiitokset vain äidille tarjoiluista, hik... hih.

Kyllä Suomessakin vaan on komeat maisemat. Katsokaahan vaikka tätä hiekkarantaa, joka on tosiaan vain kivenheiton päässä vanhempieni kotoa. Vaikka reissulla kaikki näytti uudelta ja erilaiselta, huomasi toisaalta kotiin palatessa, että on täällä Suomessakin vain kauniita paikkoja ja maisemia. Järvimaisemassa sielu lepää.

Ruokapäiväkirja: Leeuwarden, Amsterdam, Praha

Olin siis tosiaan vapun jälkeen viikon verran reissussa tapaamassa vaihdossa olevia ystäviäni Hollannissa ja Tsekissä. Tässäpä siis ruoka- ja vähän muitakin tunnelmia matkan varrelta.

LEEUWARDEN

3.5

Keramiikkamuseo:

Nämä ensimmäiset otokset ovat Leeuwardenin keramiikkamuseosta "kahvipaussilta". Nautimme ystäväni kanssa puoliksi palan ihanaa paikallista omenakakkua. Kakku oli mukavan mehevä ja raikkaan makuinen eikä ollenkaan makea - itse asiassa en ole koskaan syönyt aivan tämmöistä omenapiirakkaa. Tuoremehu puolestaan virkisti ehkä jopa enemmän kuin kahvi:). 

Tämän herkuttelun jälkeen jaksoi taas katsella toinen toistaan kauniimpia keramiikkaesineitä. Kuten nyt vaikka näitä:

Museokierroksen jälkeen:

Keramiikkamuseon jälkeen menimme syömään pieneen pubimaiseen De Dikke Van Daleen. Tarjolla oli pientä syötävää, joten päädyimme alkukeittoon ja lämpimiin voileipiin. Keitosta ei ole valokuvaa ja alitettavasti myös hämärässä valaistuksessa räpsäisemäni valokuva italialaistyyppisesti täytetystä leivästä meni hiukan mönkään - rajallisten valokuvaustaitojeni vuoksi. Mutta ehkäpä saatte ajatuksesta kiinni :).

Pyöräretki on pakollinen Hollannissa!:

Illalla kävimme TIETENKIN parin tunnin pyöräretkellä tutustumassa lähikyliin. Siinä ajassa nyt ehti nähdä vain maisemia ja mitä nyt vähän lampaita ja hevosia... Hollannissa on ihanaa, kun joka paikkaan voi todellakin pyöräillä ja vehreys on läsnä joka puolella.

Pyöräretken jälkimainingeissa:

Pitkän kaupungilla kävelyn ja pyöräilyn jälkeen maistuikin ruoka vielä toistamiseen. Niinmpä kokkailimmekin ystäväni asuntolassa iltapalaksi muhkeat kreikkalaistyyppiset salaatit, jotka huuhtelimme alas espanjalaisella punaviinillä. Kyllä uni maittoi tämän päälle!!

4.5

Shoppailua ja fiilistelyä:

Nämä döönerit söimme kaupungin fiilistelyn ja shoppailupäivän lomassa. Joskus nälkä yllättää, kun huomaa kuulostella. Tämä oli niitä päiviä. Yhtäkkiä vain huomasimme kävelleemme useamman tunnin ja väsymys ja kurniva vatsa iskivät tajuntaan lekan lailla. Voisiko parempaa toisaalta olla, kuin autenttinen ruoka ja nälkä mausteena. Kyllä katosivat kebaasit äkäisesti nälkäisiin suihin ja vielä jäi tilaa jätskillekin!

Ruokaostoksilla:

Kierroksen loppupuolella käväisimme alla näkyvässä ihanassa turkkilaisessa ruokakaupassa. Ulko-oven edusta oli täynnä toisen toistaan herkullisemman näköisiä kasviksia ja hedelmiä suunnille euron parin kilohintaan. Kakkoslaatuisista, mutta ehdottoman tuoreista käyristä kurkkuista ja himppasen "liian" isoista mehevistä tomaateista sai maukasta syötävää. Miksei Suomessa voi olla vastaavaa? Voisin hyvin ostaa vähän rumempiakin kasviksia, kunhan ne olisivat tuoreita ja kohtuullisen hintaisia. Ja sitä paitsi, mikä olisi sympaattisempaa syötävää kuin luonnon muovaamat hiukan viutilot taideteokset??

AMSTERDAM 

5.5

Junamatkalla:

Alla oleva salaatti on rakennettu edellisen päivän "toriostoksista". Mukana on tuoretta villirucolaa, paprikaa,tomaattia, kurkkua, porkkanaa, viinirypäleitä sekä ihanaa yrttimaustettua feta-oliivisekoitusta. Ulkonäkö on sekalainen myös pomppivan junan puolesta (tarkennus epäonnistui kolme kertaa, jonka jälkeen nälkä vei voiton).

Kaffepaussi:

Heitettyämme kamat hostellille, pääsimme tutustumaan Amsterdamin vilinään. Pienen tarkastelun jälkeen piti päästä tietenkin kahveelle. Tämä (helkatin kallis!) herkkuleivos sisälsi vaniljakastiketta, tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa. Kyllä maistui (ihan hintansa edestä)! Ystäväni valitsema mokkaleivos puolestaan oli niin makea, että sen syöminen jäi maistelun asteelle. Noh, aina ei voi voittaa ja ulkonäkö voi pettää...

Kaupunkiseikkailun väliaika:

Jo Leeuwardenissa pohdimme ystäväni kanssa, että olisi kiva mennä syömään intialaiseen ravintolaan. Piiitkän ja jo lähes epätoivoisen etsinnän jälkeen löysimme vihdoin sopuhintaisen ja viihtyisän pienen intialaisen ravintolan eräältä sivukadulta. En siis tiedä, onko ämä hyvä vai huono esimerkki suunnitelmien tekemisestä - etsintä kannatti, mutta toisaalta olismme pääseet helpommalla, jos olisimme ottaneet muitakin vaihtoehtoja huomioon. Otimme kummatkin lammasta miedossa currykastikkeessa. Ja voi pojat että osasikin olla hyvää! Ensinnäkään en ole koskaan syönyt aidossa intialaisessa ja toisekseen en ole tainnut koskaan tilata ravintolassa lammasta. tämä kyllä ylitti kaikki odotukset mausteillaan, maullaan ja rakenteellaan. Joidenkin mielestä ulkonäkö saattaa erehdyttävästi muistuttaa jotakin nimeltämainitsematonta eritettä, mutta ei kyseinen substantiivi on kyllä täysi vastakohta tälle herkulle. Jos saan vain jostakin vielä kaivettua kadunnimen, jolla ravintola sijaitsi, voisin suositella teitäkin käymään siellä!! Näiden ruokailujen jälkeen sainkin heittää hyvästit Hollannille sekä ystävälleni K:lle ja suunnata kohti Tsekinmaata.

PRAHA

6.5

Prahaan saapumisen ensitunnelmissa:

Aikaisen aamuherätyksen ja matkustamisen jälkeen tulee tietenkin NÄLKÄ. Siispä ensitöiksemme suuntasimme herra A:n kanssa syömään. Mikäpä olisikaan ollut kätevämpi isoon nälkään kuin kiinalainen buffet pöytä - varsinkin jos siitä saa maksaa oluen kera semmoiset 5 euroa. Olutta ja kiinalaista en ole tainnutkaan ennen yhdistää, mutta mainittakoon, että toimii. Joskin olut saa tulisimpien ruokien kapsaisiinit leviämään ehkä ei niin miellyttävästi kielen hermopäätteillä.

7.5

Piknik tekee kesän:

Toisena Praha-päivänä aurinko paistoi kovinkin kuumottavasti, joten päätimme lähteä piknikille ihanaan vehreään puistoon. Eipä siis muuta kuin viltti kainaloon ja kaupoille!

Kaupasta mukaan tarttui tuoreita naurettavan halpoja sämpylöitä (7 s/kpl) ja omenaleivonnaisia (40 s/kpl) sekä tietenkin muutaman euron kuohuviiniä. Kyllä kelpasi herkutella auringonpaisteessa ja katsella kauniita maisemia!

Tsekkiläisemmällä puolen kaupunkia:

Illalla päätimme lähteä kaupungin laidalle katsomaan aidompaa tsekkiläismeininkiä. Itseäni kun kiinnostaa katsella ennemmin autenttista menoa kuin turistien vilinää. Aikomuksemme oli alunperin kierrellä oluttupia ja maistella erilaisia oluita. Päädyimme kuitenkin heti ensialkuun ravintolaan, jossa sai screeniltä seurata Tsekki-Ruotsi- peliä. Niinpä hyvän tunnelman vuoksi jämähdimme sinne. Halusimme nauttia myös tsekkiläistyyppistä apetta, joten sekin tuli hoidettua siinä pelin lomassa. Ruoka oli hyvää, joskaan ei ehkä kuvauksellista - lautasen koristelu mausteilla oli tosin aika hauska idea, en ole nähnyt vastaavaa missään. Alkupalaksi tilasimme Hermeliniä, joka sisälsi vuohenjuuston tyyppistä valkohomejuustoa, voimakkaalla paprikamausteella maustettua öljyä, raakaa sipulia, valkosipulia sekä jalapenoa. Pääruoaksi valitsin kanaleikettä kinkulla, juustolla ja persikalla höystettynä kera krokettiperunoiden. Salaatti puoli ei tsekissä ole kummoinen, kuten kuvasta näkyy. Ruuan lomassa ja etenkin jälkeen maistui myös juoma, kuten nyt esimerkiksi paikallinen Jekku eli Becherovka sekä aina niin maistuva Mojito.

8.5

Viimeiset hetket ennen kotiinpaluuta:

Kolmaspäivä olikin jo lähtöön valmistautumista ja kävimme toistamiseen täyttämässä vatsamme kiinalaisen puffetissa. Evästä ja aamupalaa kuitenkin piti ostaa pitkää bussimatkaa sekä seuraavana aamuna lähtevää lentoa varten, joten kävimme jälleen kaupoilla. Mukaan tarttui hedelmiä, tuoreita sämpylöitä sekä nostalgista Maija Mehiläinen-tuoremehua - olihan Maija sentään yksi suosikkiohjelmani lapsena, vaikka tätä merkkimehua ei liene Suomessa koskaan ollutkaan saatvailla. Myös Prahassa oli ulkosalla pieniä hedelmä- ja vihannestoreja, joista sai edullisesti ostaa tuoretta syötävää. Usein ne olivat alla näkyvillä kujilla sateelta suojassa.

Lähtöpäivän iltana oli tarjolla ruokaa myös korvillle, kun tämä sympaattinen pappa soitteli Glenn Milleriä ja muuta mukavaa :)!

9.5

Matkustus on odottelua:

Tämä kuva onkin jo Frankfurtista, kun odottelen Suomeen lähtevää lentoa. Väsyneenä alkaa makeahammasta kolottaa ja silläpä sorruin ostamaan tämän jättimäisen hapankirsikkaleivoksen. Lentokenttähinnaksi 1,40 oli moisesta herkusta kovin vähän, rahapuolikaan ei päässyt minua estämään. Tulipahan todistettua, että saksalaiset osaavat leivonnan jalon taidon. Jos jostain saisin käsiini Suomessa hapankirsikoita, yrittäisin tehdä näitä leivonnaisia oitis!

Kaikkinensa siis matka oli täynnä makuelämyksiä, kauniita maisemia ja mahtavia kokemuksia. Jäi Euroopan kokoinen kolo sydämeen, joten taidankin matkustella siellä (=täällä) piankin uudelleen!