Jäin Euroopan reissun jälkeen äidin luoksen Tampereen seudulle äitienpäivää viettämään, kun se sattuikin vielä niin sopivasti paluutani seuraavalle päivälle. Aamulla tietenkin leivoin äidille kakun (tosin äidin hankkimista aineksista, mutta kuitenkin). Ihan nättihän siitä tuli, vaikka pursotintakaan ei ollut. Käytin näppäränä tyttönä leivinpaperitötteröä - kuten oikeastaan aina äidin luona kermakakkuja tehdessä :). Kakussa oli siis banaania, mangoa ja masikkaa sekä konjakilla maustettua vaniljavaahtoa välissä. Pinnan koristelin Omena- ja kiiviviipaleilla sekä banaanitähdillä. Sisemmän osan ruusukkeisiin värjäsin kerman puolukkamehulla vaaleanpunaiseksi ja reunapursotuksen maustoin niin ikään konjakilla. Maistui kyllä varsin mainiolle. Kiitokset vain äidille tarvikkeista, hih!
Ennen äitienpäiväpäivällisen ja -kakun nauttimista menimme äidin kanssa kahdestaan piknikille läheiselle hiekkarannalle eväänämme - mitäpäs muuta kuin ja vain ja ainoastaan - pullollinen kuohuviiniä. Ja humps humps, se menikin kahteen pekkaan yllättäen. Mikä tarkoitti minulle myös äitienpäivän päivällisen kokkaamista pienessä sievässä. Se hyvä puoli kuohuviinissä tosin on, että se haihtuu päästä lähestulkoon yhtä nopeasti kuin sinne humahtaakin ja kenties tästä syystä myös keittiötapaturmilta vältyttiin. Voin vain todeta, että onneksi kakku oli siinä vaiheessa koristeltu. Kiitokset vain äidille tarjoiluista, hik... hih.
Kyllä Suomessakin vaan on komeat maisemat. Katsokaahan vaikka tätä hiekkarantaa, joka on tosiaan vain kivenheiton päässä vanhempieni kotoa. Vaikka reissulla kaikki näytti uudelta ja erilaiselta, huomasi toisaalta kotiin palatessa, että on täällä Suomessakin vain kauniita paikkoja ja maisemia. Järvimaisemassa sielu lepää.
2 kommenttia:
Suloinen kakku, varmasti hyvää :) Tämä kyllä todistaa, että kyllä vähillä vehkeillä saa nättiä aikaan, jos vaan leipojalta löytyy mielikuvitusta!
Kiitos! Joskus tarvikerajoitteet juurikin poistavat rajoitteet ja mielikuvitusta pääsee käyttämään aika vallattomasti :).
Lähetä kommentti