keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Rouheista leipää

Leivän tekeminen on minulle jo niin jokapäiväistä, etten edes ajattele sitä "ruuanlaittona". En myöskään enää käytä ohjeita tai mittoja, paitsi tietysti uusia reseptejä kokeillessani. Nyt sitten päätin pitkästä aikaa mittailla näppituntuman sijaan ja kirjoittaa ylös leipäreseptini. Tältä se näytti tällä kertaa:


ROUHEINEN MONIVILJALEIPÄ (1 pellillinen)

7 dl vettä
50 g hiivaa
1-2 tl suolaa (maun mukaan)
1 rkl siirappia tai hunajaa
3 rkl seesaminsiemeniä
3 rkl pellavarouhetta
4 rkl auringonkukansiemeniä
1 1/2 dl lesesekoitusta (esim. Kuidukas)
2 dl neljän viljan hiutaleita
5 dl sämpyläjauhoja
n. 6-7dl vehnäjauhoja
1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä (tai muuta ruokaöljyä)

Murenna hiiva ja liuota se kädenlämpöiseen veteen. Lisää huolellisesti sekoittaen suola, sokeri, siemenet, leseet ja hiutaleet. Lisää sämpylä- ja vehnäjauhot vähitellen, pari desiä kerrallaan, hyvin vaivaten (tai käytä yleiskonetta). Taikinaan pitää saada hyvä sitko. Jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa lorauta mukaan myös öljy. Taikina saa jäädä melko löysäksi, jotta leivästä tulee pehmeää. Anna taikinan nousta lämpimässä, vedottomassa paikassa puolisen tuntia.
Vaivaa kohonneesta taikinasta ilmakuplat, jotta rakenteesta tulee tasainen. Kaada taikina suoraan paperoidulle pellille ja taputtele jauhotetuin käsin pyöreäksi tai neliskanttiseksi leiväksi. Leivän on tarkoitus olla pari cm paksu ja peittää suurin osa pellistä. Anna leivän kohota vielä vartin verran. Paista uunin keskitasolla 200c reilu puoli tuntia eli kunnes pinta on saanut kauniin ruskean värin.

Pari vinkkiä vielä. Jos teet taikinan käsin, kannattaa taikinaa "vispata" kädellä reippaasti, kun se on vielä löysää (olet lisännyt vasta muutaman desin jauhoja). Tällöin varsinaista vaivaamista ei tarvitse niin tehdä paljon. Leivän leikkaamisen helpottamiseksi voit puolestaan jakaa leivän ruutuihin veitsellä tai pizzaleikkurilla juuri ennen uuniin laittoa. Silloin paloja on helppo murtaa valmiista leivästä, mutta taikinaa ei tarvitse sen kummemmin käsitellä (vrt. sämpylöiden pyörittely).

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Aurinkotuuli! Oli niin herkullisen näköinen kuva, että oli pakko kokeilla reseptiäsi.

Mä teen leivät usein "mitä-kaapista-löytyy"-periaatteella, mutta vaihteluhan on aina hyvästä. Teen yleensä sämpylöitä, mutta ne ovat melko vaivalloisia ja niistä tulee aina vähän turhan kuivia. Tämän taikinan saattoi vain lötkäyttää pellille ja ripotella jauhot tosiaan vain pinnalle - ihanan helppoa ja leivästä tuli mehevä! Ja mitä enemmän siemeniä ja jyviä ja semmosia, niin sitä parempi!

Aurinkotuuli kirjoitti...

Hei! Hyvä, että leipä maistui =). Itsekin tykkään tehdä leivän "suoraan pellille"- tekniikalla, kun ei tarvitse sen kummemmin käsitellä taikinaa. Vaatii vähemmän aikaa ja tilaa, mikä on pienessä keittiössä tärkeää. Itsekin olen muuten kovasti siemenien ja pähkinöiden ystävä. Ne sopivat erityisen hyvin mysliin ja leipiin, NAM!