
Arnoldsin donitsit olivat jälkkärivuorossa ruokalevon jälkeen. Enpä olekaan näitä paljon lapsuusvuosien jälkeen maistellut ja aikuistuneempaan suuhuni ne maistuivat nostalgian lisäksi tujakan muikeilta. Kuorrutevalinnat (1&2) eivät kaiketi ainakaan vähentäneet makoisuuden kokemusta :). Reilu puolikas riittikin nitistämään makeannälän paremmin kuin hyvin. Kumma miten sitä makumieltymykset voivatkin muuttua. Pienenä kyseisiä rinkuloita olisi varmasti ilman äidin valvovaa silmää uponnut napaan kaksinkin kappalein. Nykyään tuppaavat nuo suolaiset "namut" uppoamaan paremmin - kuten oliivit, feta ja vuohenjuusto, joita en vielä yläasteiässä sietänyt ollenkaan. Mutta olipa mukavaa silti pitkästä aikaa maistella arnoldsin legendaarisia donitseja, nostalgisoida ja huomioida, että ensikerralla riittää ehdottomasti se pienin versio. "Lauantaikarkittelu" siis tänään paremmin kuin hoidossa!
Mielenkiinnosta pistänkin tähän loppuun kyselyn. Onko teillä jotakin lapsuuden aikaisia ruokia tai herkkuja, jotka nykyään eivät oikein enää maistu? Ja mihin uusiin makuihin olette mieltyneet nyttemmin? Olisi hauskaa kuulla kommentteja aiheesta.
