Menninkäisen sämpylät

Tämä postaus on odottanut valmistumistaan jo ties kuinka kauan. Syksy oli varsin kiireistä ja minulla meni koko joululoma vain lepäilyyn. Loman jälkeen aloitin harjoittelujakson, joka on niin ikään vienyt kovasti aikaa ja voimiakin, kun on niin paljon uutta opittavaa. Pahoittelen siis, että olette joutuneet näin kauan odottelemaan. Olen tällä välin kuitenkin saanut monelta kärsivälliseltä vierailijalta viestejä, joten kiitos siitä! Mutta nyt siis itse asiaan.

Nämä hauskasti nimetyt Menninkäisen sämpylät olen napannut mainiosta, kasvisruokia ylistävästä Härkäpapua sarvista-kirjasta. Näissä sämpylöissä itseäni viehätti nimen lisäksi viljasuus ja pellavainen maku. Sämpylät olivat todella kuohkeita ja herkullisia. Suosittelen kokeilemaan sekä tutustumaan tietenkin myös edellä mainittuun keitto-opukseen!

MENNINKÄISEN SÄMPYLÄT

5 dl vettä tai kauramaitoa

30 g tuorehiivaa

1 tl suolaa

1 rkl siirappia

1 dl ohrajauhoja

1 dl pellavarouhetta

n. 10 dl sämpyläjauhoja

1 rkl etikkaa

3 rkl öljyä

1. Lämmitä taikinaneste kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva ja lisää suola sekä siirappi.

2. Alusta taikinaan ensin, ohrajauhot, pellavarouhe ja etikka. Lisää sitten sämpyläjauhoja niin, että taikina jää hieman löysemmäksi, koska täysjyväjauhot turpoavat. Lisää loppuvaiheessa öljy.

3. Anna taikinan nousta peitettynä kaksinkertaiseksi.

4. Nujerra kohonnut taikina ja leivo sämpylöiksi. Anna kohota peitettynä 20 min.

5. Voitele kohonneet sämpylät ja koristele pellavansiemenillä. Paista 225 c keskitasolla 15-20 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.

Superkevyt feta-pinaattipiirakka

Tämä iltapalapiirakka on paitsi helppo tehdä ja siihen löytyy ainekset kaapista varsin helposti. Lisäksi tämä taltuttaa nälän ja on vielä kevyttäkin. Ei siis hassumpaa! Pohjaan tulevan sämpylätaikinan voi leipoa vaikka useitakin tunteja etukäteen ja jättää jääkaappiin peitettynä kohoamaan. Sitten vain lätkyttelee taikinan vuokaan, täytteet päälle ja uuniin.

SUPERKEVYT FETA-PINAATTIPIIRAKKA

2 dl sämpylätaikina (2 dl vettä, 1/4 pala hiivaa, n. 4 dl sämpyläjauhoja, 1 rkl öljyä)

2 dl ruokakermaa (5%)

1 pss valutettua pakastepinaattia

100 g fetaa (<10%)

2 rkl soijajauhoja tai 1 iso kananmuna

1 tl basilikaa

ripaus suolaa

mustapippuria

1. Leivo 2 dl sämpylätaikina ja kohota. (tekovaiheet voi viitteellisesti tarkastaa esim. täältä)

2. Nujerra taikina ja kauli jauhotetulla leivinpaperilla piirakkavuokaa reilusti isommaksi ympyräksi (tai suorakulmioksi).

3. Nosta taikina paperin avulla vuokaan ja asettele huolellisesti vuoan pohjalle niin, että taikina roikkuu reunojen yli

3. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja kaada vuokaan taikinan päälle.

4. Käännä taikinan roikkuvat reunat vuokaan täytteen päälle.

5. Paista 200 c 20-25 minuuttia tai kunnes reunat ovat saaneet väriä ja täyte hyytynyt.

6. Leivo mahdollisesti yli jääneestä taikinasta sämpylä tai pari aamupalapöytään.

Cannelloni alle lammas & ricotta

Köyhät ritarit ohjelmassa pari vuotta sitten kokattu ja Pastanjauhannankin kokeilema Conchiglioni alle lammas & ricotta on roikkunut virallisella to-do-listallani jo ties kuinka kauan - ja epävirallisella varmaan juurikin sen pari vuotta :). Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä tämä oli todellista herkkuruokaa! Olen jotenkin nyt varsin tykästynyt lampaan lihan vahvaan ominaismakuun eikä tämäkään resepti pettänyt. Ja voiko ylipäätään mikään pasta, johon tulee tomaattia, punaviiniä, rucolaa ja mozzarellaa, edes olla pahaa!? Joka tapauksessa jouduimme valmistamaan reseptin hiukan muokaten, sillä Jyväskylästä ei jättisimpukkapastaa löytynyt. Siksi reseptissä puhutaan putkista eikä simpukoista ja pastan keittovaihe on jätetty reseptistä kokonaan pois. Saittepa käsiin cannelloneja tai conchiligioneja, kannattaa ehdottomasti kokeilla!!

Cannelloni alle lammas & ricotta

500 g cannelloni-putkipastaa

Täyte:
400 g lampaan jauhelihaa
250 g ricottaa
½ rasiaa rucolaa
½ rasiaa kirsikkatomaatteja lohkottuina neljään
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Tomaattikastike:
1 prk tomaattimurskaa
2 dl tomaatti passattaa
1 sipuli pieneksi kuutioituna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 kuivattua punaista chiliä / 2 tl chilirouhetta
1 laakerin lehti
1 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
suolaa
pippuria
Pinnalle:
1 pss mozzarella-raastetta

Tee ensin tomaattikastike. Kuumenna kasarissa oliiviöljy ja heitä sipuli ja valkosipulit öljyyn kuullottumaan. Pidä lämpö mietona, ettei valkosipuli pala kitkeräksi. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kasariin chili ja laakerinlehti. Paistele hetken ja lisää loput ainekset sekä mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta tomaattikastike, laske lämpöä ja anna porista rauhassa vartin verran.
Murenna jauheliha kulhoon pieniksi teelusikan kokoisiksi kökkäreiksi. Murenna myös ricotta samaan tapaan. Silppua rucola pieneksi ja heitä kulhoon, samaan syssyyn menevät kirsikkatomaatitkin. Rouhi päälle runsaasti pippuria ja n. 2 tl suolaa sekä lorauta sekaan oliiviöljyä. Sekoita varovasti isolla lusikalla nostellen, jottei täytteestä tule muussia.
Voitele keskikokoinen uuninkestävä vuoka oliiviöljyllä. Kaada pohjalle valmistamasi tomaattikastike. Täytä pastaputket yksi kerrallaan massalla; yritä varmistaa, että jokaiseen putkeen tulee lihaa, juustoa ja kirsikkatomaattia. Asettele putket tomaattikastikkeen päälle (paina putkia hiukan upoksiin, että päällipuolikin kypsyy). Kun olet täyttänyt kaikki putket, kruunaa koko ruoka vielä mozzarellajuustolla ja laita uuniin 180°c:een noin puoleksi tunniksi tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut kauniisti.

Paul McCartneyn vegaani-enchiladat

Pyysin miestä tekemään minulle ruokaa. Kuten joku teistä saattaa ehkä muistaa hänen bravuurinsa ovat itse kehitellyt vege-enchiladat. Pyysin, että jos tällä kertaa etsisit vaikka netistä jonkun uuden reseptin. Hän löysi tämän. Eipä siinä, olihan tämä erilaista. Niin ja hyvää. Laiskalla tuulella kun olen, en jaksa tähän suomentaa reseptiä, mutta se on siis alunperin otettu täältä Care2-sivuilta.

Sitten tarina joka liittyy aika löyhästi ruokaan. Olin tässä taannoin ystäväni luona iltaa viettämässä. Hän on innokas Singstar-lurittelija. Levyjä selatessamme yhdeltä plätyltä löytyi Paul McCartneyn nimissä biisi, joka on jonkin sortin piirretystä ja jossa sammakot laulavat bom-bom-bom. (Joo-o, sitä sammakkoääntä saa laulaa - enkä enää tarvitse edes Singstaria tekosyyksi sen loilotteluun.) Lähes liian tarttuva biisi, vaikka siitä tuleekin hyvälle tuulelle. Tsekkaa jos uskallat!! Noh, biisi on nyt tässä soinut päässäni jo toista viikkoa ja nyt kun otin esille nämä ruokakuvat, myös tuo enhiladapötkylä näyttää silmissäni ihan lötköttävältä sammakolta. Ehkä kuvittelen, mutta en varmaan koskaan pääse eroon assosiaatiosta lihavien sammakoiden ja Paul McCartneyn välillä. No, se siitä. Tässä ruoka sammakkoisine kuvineen:

Paul McCartney’s Vegan Enchiladas Recipe

Sauce
1 cup tomato sauce
1 cup water
1 large onion, chopped
2 garlic cloves, minced
1 teaspoon chili powder
1/2 teaspoon ground cumin
1/2 teaspoon oregano
2 tablespoons cornstarch dissolved in 4 tablespoons water

Filling
1 lb. firm tofu, drained and mashed
1 onion, chopped
1/2 teaspoon chili powder
1/4 teaspoon cumin
1/4 teaspoon garlic powder or 1 teaspoon minced fresh garlic
1/4 teaspoon black pepper
1 1/3 cups picante sauce
3 cups steamed spinach
12 tortillas

1. Preheat oven to 350 degrees. Place all the sauce ingredients, except for the cornstarch, in a small pot and cook over low heat, covered, for 20 minutes. Stir in the cornstarch and cook until the sauce thickens.

2. In the meantime, prepare the filling: Mix the tofu, onion, chili powder, cumin, garlic, pepper, and picante sauce. Put some of the spinach in the middle of each tortilla, then add 3 to 4 heaping teaspoons of the tofu mixture, and roll up the tortillas. Top with vegan sour cream (or make your own, see below). Lay the enchiladas in a baking dish, cover with sauce, and bake for 20-25 minutes.

Makes 12 enchiladas.

Tofu Sour Cream
1/2 lb. Tofu, patted dry
3 tablespoons vegetable oil
1 teaspoon maple syrup
Juice of 1 lemon
1/2 teaspoon salt, or to taste

Valkosuklainen leipävanukas

Tämä kokeilu onkin levännyt ikuisuuden laakereillaan kuva-arkistossa odottamassa reipastumistani postaussaralla. Kyseessä on siis helppo ja maukas "jämäjälkkäri" johon voi upottaa vanhan leivän kannikat ja kaikki marjat mitä nyt sattuu kaapissa olemaan. Hillokin käy tähän mainiosti, ainakin jos käyttää leipää - miksei toisaalta pullaakin jos on kovasti makean perään. Itse tein tätä kahden hengen talouteen puolikkaan annoksen ja kaikki meni! Ohje on Joanna Farrow:n kirjasta Suklaaherkut. Tässä täysimääräinen ohje:

VALKOSUKLAINEN LEIPÄVANUKAS (6:lle)

250 g valkoista suklaata paloiteltuna

25 g suolatonta voita

250 g ranskanleipää tai pullaa viipaleina (laitoin täysjyväpaahtoleipää)

250 g marjoja (laitoin karviaisia ja mustikoita)

4 munaa

6 dl maitoa

2 rkl sokeria

Koristeluun: tomusokeria

1. Voitele matala, uuninkestävä kahden litran vuoka. Sulata suklaa voin kanssa pienessä kattillassa matalalla lämmöllä. Leikkaa leipä viipaleiksi tai kuutioiksi. Lado puolet leivästä vuokaan ja kaada päälle puolet suklaasta ja ripottele pinnalle puolet marjoista.

2. Laita loppu leipä vuokaan ja päälle loput suklaasta ja marjoista. Vatkaa munat, maito ja sokeri ja kaada vuokaan leipä-marjaseoksen päälle. Anna nesteen imeytyä n. 20 min.

3. Paista 190 c noin 30 minuuttia, kunnes pinta on vaaleanruskea ja maitovanukas kevyesti hyytynyt. Anna seistä 10 min, siiviloi pinnalle tomusokeria ja tarjoa.

Guacamole

Ostin piiiitkästä aikaa avokadoja ja ajatteli tehdä tortillojen kanssa nautittavaksi kotikutoista Guacamolea. Kun halkaisin avodakot, yllätys oli melkoinen. Toinen avokado oli "pelkkää kiveä". Pitäisiköhän siis vaatia, että nämä saa halkaista jo kaupassa :D?! Alla olevasta kuvasta voi verrata "tavallista" ja luonnonoikkua. Onneksi hedelmälihaa riitti kuitenkin edes toisessa hedelmässä ja dipistäkin tuli oikein makoisaa.

TUULENTUVAN GUACAMOLE

2 kypsää avokadoa

1 tomaatti

1/2 limen mehu

3 rkl makeaa chilikastiketta

(muutama tippa Tabascoa)

1. Halkaise avokadot, poista kivet ja kaavi sisus t lusikalla tarjoilukulhoon.

2. Poista pestystä tomaatista kanta ja paloittele pieneksi.

3. Muusaa hedelmäliha haarukalla ja sekoita joukkoon tomaatin palat, limemehu ja chilikastike (+ Tabasco).

4. Nauti dippinä, leivällä tai tortillan kastikkeena.

Savuisa kanttarellipiirakka

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni sienipiirakkaa. Suolaiset piirakat ovat muutenkin tupanneet jäämään vähemmälle tekemiselle, mutta pakko sanoa, että tästä tuli parasta sienipiirakkaa mitä olen ikinä syönyt!! Suuriitos kummitädille tuoreista kanttarelleista!!

SAVUISA KANTTARELLIPIIRAKKA

Pohja:

125 g margariinia

3 dl sämpyläjauhoja

ripaus suolaa

3 rkl vettä

Täyte:

1 l kanttarelleja

1 iso sipuli

50 g savujuustoa

2 dl kevytruokakermaa

1 iso kananmuna

1/2 tl suolaa +

1 tl basilikaa

paistamiseen: 1 rkl voita (tai margariinia)

1. Sekoita jauhoihin suola ripaus ja nypi joukkoon huoneenlämpöinen margariini.

2. Lisää vesi, muovaa taikina palloksi ja laita jääkaappiin lepäämään.

3. Hienonna kuorittu sipuli ja paloittele putsatut kanttarellit reiluhkoiksi paloiksi.

4. Kuumenna pannulla voi ja paista sipuleihin väri ja lisää lopussa myös kanttarellit niin että nekin saavat hiukan makua. Mausta suolalla ja basilikalla.

5. Ota jäkaapista taikina ja painele se voidellun vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin.

6. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 10 minuuttia 225c.

7. Sekoita sillä välin ruokakerman joukkoon kananmuna ja murusteltu savujuusto.

8. Ota pohja uunista ja levitä sille sieni-sipuliseos ja kaada päälle savujuusto-kerma.

9. Jatka paistamista 200c puolisen tuntia. Nauti lämpimänä.

Kylmäsavulohipizza ja rucolaöljy

Tämä oli aikamoinen extempore-repäisy kaupassa. Tekipä kanssa-asujan kanssa kaupassa mielemme pizzaa ja kylmäsavulohta. Siispä päätin yhdistää. Muistin samaan väliin myös jostain syystä monessa ruokaohjelmassa tehdyn pizzan mausteeksi erilaisia öljyjä ja sitähän piti sitten myös kokeilla. Ensimmäisenä tuli mieleen pizzasta rucola ja tietenkin kalan kanssa aina sopiva sitruuna. Siitä se sitten lähti ja tuli muuten helkatin hyvää. Itse asiassa niin hyvää, että parempi puolisko veteli yli puolipeltiä pizzaa (yleensä pellistä jää meiltä kahdelta jonkinmoinen pala iltasyöpöttelyynkin). 

KYLMÄSAVULOHIPIZZA JA RUCOLAÖLJY

Pizzaan:

1 pellin peittävä pizzapohjataikina (ohje esim. täältä)

2 prk tomaattipyreetä+suolaa+pippuria+yrttisekoitusta

250 g kylmäsavulohta

2 isoa tomaattia

pieni paketti mozzarellaviipaleita

Öljyyn:

1/2 ruukkua villirucolaa

4 rkl oliiviöljyä

1/2 tl raastettua sitruunan kuorta

ripaus suolaa ja pippuria

1. Laita uuniin tyhjä uunipelti ja uuni kuumenemaan niin kuumaksi kuin saat.

2. Kauli pizzapohja leivinpaperin päällä pellin kokoiseksi ja levitä sille maustettu tomaattikastike.

3. Ripottele päälle paloiteltu kylmäsavulohi ja pesty, kuutioitu tomaatti.

4. Jaa mozzarellaviipaleet tasaisesti pizzalle.

5. Vedä pizza täytteineen kuumalle uunipannulle ja paista pizzaa uunissa 5-10 min. (Riippuen kuinka kuumaksi uunisi saa ja kuinka nopeasti pohja kypsyy ja saa väriä.)

6. Tee tässä välissä öljy: laita kaikki öljyn ainekset tehosekoittimeen (tai Jamien mortteliin) ja jauha (tai sheikkaa) ainekset sekaisin.

7. Pirskottele valmiille pizzalle öljyä ja koristele tuoreilla rucolan lehdillä.

8. SYÖ!

P. S Kiitos pizzapohjan ainaisesta onnistumisesta kuulu Pastanjauhajien suuntaan. Tai menisivätkö siitä kenties vieläpä Jamielle. Loistava ohje joka tapauksessa.

Letturaportti Lehtisaaresta

Olen tänä kesänä nähnyt monta paikkaa täältä Jyväskylästä, joista en ole joko tiennyt tai joihin en vain ole saanut aikaiseksi mennä. Yksi ensimmäiseen kategoriaan kuuluvista on seurakunnan pitämä "kesämökki" keskellä Tuomiojärveä. Lehtisaari on kaikille avoin ja ilmainen kesänviettopaikka. Kuljetukset tapahtuvat soutuveneellä tasatunnein (liivitkin on talon puolesta) ja saaressa on muun muassa sauna, uintipaikka, muutama grilli, melontavälineet, mato-onkia (ja matoja! ks. alempaa), erilaisia ulko- ja lautapelejä sekä pieni kioski. Saari on pikkuinen ja miljöö rauhallinen ja kaunis. Paikka sopii mainiosti myös lapsille, sillä  se on päihteetön sekä tupakaton ja tekemistä riittää. Vaikka paikka on seurakunnan, sinne sopivat kaikki uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Jos olet jyväskyläläinen, etkä ole tätä paikkaa vielä kokenut, voit vain huokaista harmistuksesta. Paikka laitettiin nimittäin eilen talviteloille. Täältä kuitenkin lisätietoa ensikesän varalle.

Olen käynyt paikassa nyt kaksi kertaa aivan lyhyen ajan sisään ja molemmilla kerroilla asiaan on kuulunut letunpaisto. Paikanpäällä on nimittäin ilmaisten polttopuiden lisäksi eri kokoisia muurikkapannuja. Viime kerralla veinkin paremman puoliskon sinne nauttimaan aurinkoisesta illasta ja syömään lettuja. Mukaan otimme lettutaikinan + paistorasvan, päällysteet sekä tietenkin syömävälineet. Kyllä se muurikalla paistettu lettu vain maistuu NIIN hyvälle! Ja sitten ohjeeseen:

Ensin otetaan esille Nipsun paistovalmis muurikkataikina...

Sitten kuumalle muurikalle nakataan paistorasvaa, lorotellaan vähän taikinaa ja käännetään sopivan paistoajan jälkeen isolla lastalla...

Rapsakkareunaiselle ja muurikkatuoreelle letulle sivellään välittömästi jotakin hyvää, kuten kuten appelsiini-kanelimarmeladia...

Tai hiukan amerikkavaikutteisempaan tyyliin maapähkinävoita, joka on maustettu kanelilla ja hunajalla. Päälle voipi siipaloida vielä kypsää banaania. Ja sitten eikun syömään!!

Yli-innokkaita ankkoja tosi on syytä varoa, ettei lettu katoa parempiin nokkiin...

Mutta viimeisistä murenoista voi jo sentään luopua, sillä ampiaisten ruokkiminen ei ainakaan toistaiseksi ole kiellettyä.

Vatsa täynnä lettuja on mukava istua sitten taas soutuveneen kyytiin ja ihailla auringonlaskua.

Kurmeeta kuivakaapista: Sitruksinen risotto

Olen tässä elokuussa ja opiskelujen alkua odotellessa koittanut elää vähän pienemmällä ja tyhjennellä ihan muutenkin kaappien kuiva/säilykemuonavarastoja. On siis tullut syötyä niin sanotusti suu kaappia myöten. Montakin ruokaa onnistuin taannoisella viikolla tekemään ilman, että kaupasta tarvitsi muuta ostaa kuin maitoa ja hedelmiä. Tässä yksi taidonnäyte tähteitä ja pussinpohjia yhdistellen. Ei muuten ollenkaan huono.

KAAPINPERUKKARISOTTO (yhdelle tai vaikka kahdelle, jos aineksia riittää)

risottoriisipussin pohja (reilulla desillä pärjää)

vettä ja liemikuution puolikas (kaikki kuutiot käy, nestettä kuluu joitakin desejä, mahdolliset valkkaripullon pohjat on suorastaan pakko käyttää)

jonkin sortin sitrushedelmä (vähintään puolikas)

vihanneksia (kuten nyt vaikka sipulia ja paprikaa)

juustoa (liian pienestä kannikasta tulee vain vihaiseksi, mutta mieluummin sekin kuin ilman)

öljyä/margariinia/voitapaistamiseen

1. Kuori ja pilko kasvikset.

2. Kuullota kasvikset ja riisi pannulla reiluhkossa öljyssä/margiksessa/VOISSA.

3. Lisää puristettu sitrushedelmän mehu ja anna imeytyä. (Raasta myös kuori, jos haluat/voit)

4. Lisää kuuma kasvis/kana/lihaliemi/valkkari kauhallinen kerrallaan ja anna nesteen imeytyä välissä. Ei saa ruskistaa, paitsi jos satut liikaa innostumaan samaan aikaan ruokablogisurffauksesta. (Kuten allekirjoittanut, höm.)

5. Kun riisi on napakan kypsää raasta joukkoon juustoa ja lisää mahdollinen sitruksen kuoriraaste. Testaa hapokkuus ja taita tarvittaessa vaikka hunajatilkalla.

6. Nauti välittömästi.

Suklaa-mustaherukkabriossi

Sain äidiltä mustaherukkasosetta ja ajattelin heti, että siitä tulisi tämän kuun ruokahaasteen raaka-aine. Herkku ja koukku onkin keksinyt mitä mainioimman haasteaiheen tähän vuodenaikaan. Metsät ja pensaat ovat pullollaan marjoja, kohta kai sieniäkin. Niistähän saa jo vaikka minkälaista herkkua aikaan!! Minulla oli korvan takana jo kertaalleen loistonsa osoittaneesta Suklaaherkut-kirjasta löytyvä resepti, jota päätin soveltaa jonkin verran. Ja anteeksi pieni oikaisu, tiedän että aidossa briosstaikinassa kuuluisi olla enemmän kananmunia, mutta mielestäni leipäkään ei tätä leivonnaista oikein soveltunut kuvaamaan. Tämän voisi nauttia kiireettömällä brunssilla tai vain kahvin seuralaisena. Voilá, suklaa-mustaherukkabriossi!!

SUKLAA-MUSTAHERUKKABRIOSSI

100 g voita

1 muna

1 1/2 dl maitoa

1 dl fariiinisokeria

2 tl kuivahiivaa

2 tl kanelia

6-7 dl vehnäjauhoja

Täyte:

1 dl mustaherukkasosetta

2 rkl hillosokeria

125 g maito- tai valkosuklaata

Koristeluun: tomusokeria

1. Sekoita sulatettu voi, sokeri, muna ja maito.

2. Seokoita jauhoihin hiiva ja kaneli. Lisää vähitellen nesteseokseen, hyvin vaivaten.

3. Kohota taikinaa liinalla peitettynä tunnista kahteen tai kunnes se on kaksikertaistunut.

4. Nujerra taikina ja kaaviloi paksuhkoksi (vuokasi levyiseksi) levyksi.

5. Sekoita mustaherukkasoseeseen hillosokeri ja vesihauteessa sulatettu suklaa niin, että muodostuu paksu tahna. Levitä tahna taikinalevylle, parin sentin päähän reunoista.

6. Kääri rullalle ja nosta leipä 2 litran vetoiseen leipävuokaan liitoskohta ylöspäin.

7. Anna kohota peitettynä vajaa tunti tai kunnes leipä on kohonnut vuoan reunojen yli.

8. Paista 200c asteessa 45 minuuttia eli kunnes leipä on saanut kauniin ruskean värin.

9. Anna jäähtyä ja koristele tomusokeripilvellä.

Sitruunainen mustaherukka-omenahillo

Päädyin keittelemään äidin tuomista omena- ja mustaherukkasoseista hiukan erilaista hilloa. Sitruuna on yksi lempparini ja ajattelin, että sen maku sopisi mukavasti omenan kanssa ja antaisi ihanan aromikkaan vivahteen hillolle. Makua korostamaan lisäsin inkivääriä, jossa on niin ikään sitrusmainen häivähdys. Minun onkin paras keitellä hilloni itse, kun olen niin nirso. Marmeladimaisia sokeripommeja en voi sietää ollenkaan. Riittävän hapokasta olla pitää ja marjaisaa, kuten tämä tekele toivottavasti on. Kun nyt vielä jäähtyisi, että pääse maistamaan!!

SITRUUNAINEN MUSTAHERUKKA-OMENAHILLO

1-1 1/2 dl omenamehua (riippuen kuinka kiinteitä soseet ovat)

500 g omenaa soseutettuna

500 g mustaherukkaa soseutettuna

1 sitruunan kuori ja 2 rkl mehua

2 tl inkivääriä

1 rkl vaniljasokeria

1 pkt hillo-marmeladisokeria (tämä on paketin ohjeistus; laitoin hiukan vähemmän, koska halusin hapokkaampaa ja juoksevampaa hilloa)

1. Sekoita kattilassa mehut, omena- ja mustaherukkasose, inkivääri ja vaniljasokeri. 

2. Raasta hyvin pestyn sitruunan kuoresta keltainen osa ja lisää se joukkoon. Jos haluat miedompaa makua lisää kuori pitkänä suikaleena ja poista myöhemmin. Kiehuttele viitisen minuuttia.

3. Lisää hillo-marmeladisokeri ja keittele miedolla lämmöllä vielä 10 minuuttia. 

4. Poista pinnalle muodostunut vaahto (ja sitruunan kuorisuikale) huolellisesti. 

5. Purkita kuumiin ja puhtaisiin purkkeihin ja anna jäähtyä. Säilytä viileässä.

Paljon puhuttu pavlova

Pavlova on (ainakin minusta) ollut viime aikoina kovasti tapetilla. Monessa ruokalehdessä ja -blogissa olen törmännyt tähän ihanuuten. En ollut koskaan aiemmin maistanut enkä myöskään tehnyt kyseistä leivonnaista, joten kun sain äidiltä tuoreita marjoa, oli tätä pakko kokeilla. Pakko myöntää, etteivät ne pikkulinut höpöjä ole liverrelleet. Tämä oli niin herkullista, että kaikki ottivat lisää!

KUNINGATAR-PAVLOVA (8:lle tai 6:lle suursyömärille)

1 iso marenkilevy (itse tehty tai valmis)

2 1/2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

1/2 prk maitorahkaa

3 rkl Cointreu-likööriä

1 dl mustikoita

1 dl vadelmia

Koristeluun: sitruunamelissaa ja tomusokeria

1. Vaahdota vaniljakastike kylmänä mahdollisimman kapeassa astiassa kiinteäksi vaahdoksi.

2. Sekoita rahkaan Cointreau ja lisää vaniljavaahdon joukkoon.

3. Levitä vaahtoseos marenkilevylle ja ripottele päälle marjat.

4. Koristele sitruunamelissan lehdillä ja tomusokerilla. Tarjoa heti.

(Vinkki: Muista, että marenki on hyvin makeaa, joten älä lisää sokeria. Voit käyttää vaihtoehtoisesti myös pelkällä Cointreaulla maustettua kermavaahtoa.)

Siivouspäivän pikaruokaa: soijasuikaleita currykastikkeessa (sekä muutama huomautus)

Jos hyvää ja terveellistä ruokaa saa halvalla ja alle 20 minuutissa, ollaan lähellä täydellistä arkiruokaa. Voin vannoa, että tämä maistui suursiivouksen lomassa!  On muuten siitäkin hyvä ruoka, että aineksia voi pitää aina kaapissa varalla. Ei pääse nälkäkirous yllättämään. Maista jos et usko :).

SOIJASUIKALEITA CURRYKASTIKKEESSA (2-3:lle)

2 kourallista soijasuikaleita (kasvisliemessä liotettuna)

1 sipuli

1/2 pss pakastevihannessuikaleita

1/2 prk ananasta + mehua

2 dl vettä

1/2 kanaliemikuutio (tai -kasvis)

2 tl currya

1 tl perunajauhoa + tilkka kylmää vettä.

sesamöljyä paistamiseen

1. Kuumenna pannulla öljyä ja currya, kunne seos kuplii.

2. Lisää pannulle hienonnettu sipuli ja kuullota hetki. 

3. Puristele soijasuikaleista enimmät nesteet, lisää pannulle ja paista niihin ja sipuleihin hiukan väriä. Siirrä sivuun.

4. Kuumenna pannulla vesi, ananasmehu ja liemikuutio ja suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla (kaada muun nesteen joukkoon koko ajan sekoittaen).

5. Lisää joukkoon soijasuikale-sipuliseos, pakastekasvikset ja ananas, kuumenna ja nauti riisin kera.

SITTEN HUOMAUTUKSIIN:

Ensinnäkin laskurini on nyt jälleen kerran lähtenyt liikkeelle nollasta, sillä huomasin, että aiempi laskurini oli niin sanottu latauslaskuri eikä kävijälaskuri. Se siis laski saman kävijän moneen kertaan, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Katsotaanpa mihin lukuihin tämä laskuri pääsee :).

Sitten hiukan uutta. Suurin osa teistä ei luultavasti tiedä, että olen intohimoinen marttailija myös käsitöiden saralla. Nytpä päätin perustaa blogin myös näille tekeleilleni. Mikäli olet innostunut käsityöihminen, voit tulla katsomaan ja kommentoimaan aikaansaannoksiani Puuskaradioon. Vaikka et käsityöihminen olisikaan, saa lähetyksiäni toki silti tulla seuraamaan!!

Briellä höystetyt salsapaprikat

Kuten yllättävän monet ruokaideat, nämäkin syntyivät kaapista löytyvien ainesten innoittamana. Nämä olivat niin herkullisia, että kokkasin niitä useamman kerran peräkkäin! Parasta tässä ruoassa on sesonkiajattelu: paljon tämän hetken tuoreita ja mehukkaita kasviksia. Niin ja tämän hetken suosikkiani, briejuustoa. NAM!!

BRIELLÄ HÖYSTETYT SALSAPAPRIKAT (4 paprikan puolikasta)

2 isohkoa paprikaa

2 isoa tomaattia

2 kevätsipulia varsineen

1 valkosipulinkynsi

3 rkl vihreitä oliivirenkaita (tai saman verran kokonaisia kivettömiä)

1 kypsä nektariini (tai n. 1/2 prk valutettua ananasmurskaa)

4 rkl makeaa chilikastiketta

1 dl (täysjyvä)coucousta

suolaa ja mustapippuria

Kuorrutus: briejuustoa (myös täytteeseen, jos olet suuri brien ystävä!)

1. Pese paprikat ja puolita ne pituussuunnassa.

2. Pese ja kuori muut vihannekset ja nektariini. Poista kannat ja kivet.

3. Lohko tomaatti, sipuli ja nektariini tehosekoittimeen valkosipulin, oliivin ja chilikastikkeen kanssa. Surauta tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla.

4. Saksi salsan joukkoon sipulin varret, lisää couscous (mahdollinen brie nokareina) ja täytä seoksella paprikan puolikkaat.

6. Leikkaa briestä viipaleita ja peitä sillä paprikat.

7. Laita paprikat öljyttyyn vuokaan ja paista 175 c reilut puoli tuntia eli kunnes juusto saa väriä ja paprikan malto pehmenee.

(Vinkkejä: 1) Tunnistat kypsän paprikan siitä, että reunat alkavat hieman rypistyä. 2) Salsa saa olla hitusen suolaista, koska couscous imee siitä itseensä makuja paiston aikana.)

Piknikevästä: perunasalaatti

Parempi puoliskoni tuli ensimmäistä kertaa tänä kesänä käymään kotona ja halusin tehdä jotain mukavaa. Niinpä vein hänet Laajavuoren harjalle piknikille. Idea oli nousua lukuunottamatta hyvä (tuli vähän liiankin nälkä) ja sää suosi. Mukana meillä oli aamulla paistettua leipää, Brie-juustoa, itsetehtyä perunasalaattia sekä punaviiniä. Kyllä näissä maisemissa kelpasi pikniköidä! Sitä paitsi tähteeksi jäänyt salaatti hupeni vatsoihin jo samana iltana, joten hyvää sen täytyi olla :)!!

TUULETUVAN PIKANTTI PERUNASALAATTI

1 g pieniä uusia perunoita

2 pientä kevätsipulia varsineen

2 dl smetanaa tai creme fraichea

1 rkl dijon sinappia

1 tl hunajaa

2 rkl pieniä kapriksia

3 rkl vihreitä oliivirenkaita

1 tl tummaa balsamicoa

1 tl pippurisekoitusta

1 tl basilikaa

(suolaa)

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, mutta napakoiksi. Jäähdytä ja paloittele neljään osaan.

2. Hienonna sipuli hienoksi silpuksi ja leikkaa varreet renkaiksi.

3. Sekoita keskenään smetana, sinappi, hunaja, balsamico ja mausteet.

4. Laita kulhoon perunat, kaprikset, oliivit, sipuli varsineen sekä smetanakastike ja sekoita. (Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.)

5. Anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia.

Sesam-kinuskipulla

Leivoin pullaa ja huomasin, että pitkään auki olleen tahinipurkin pohjalla oli vielä tahnaa jäljellä. Taannoin järjestämiini vohvelikesteihin tuotu kinuskikastiketuubi pyöri niin ikään jääkaapissa ja sain villin idean yhdistää ainekset. Kylläpä tulikin ihania, pähkinäisiä pullia!

SESAM-KINUSKIPULLA

2 1/2 dl pullataikina (ohje esim täällä)

1:1 valmista kinuskikastiketta ja tahinia (sesaminsiementahnaa)

kanelia maun mukaan

1. Kauli pullataikinasta suorakulmion muotoinen levy.

2. Sekoita keskenään kinuskikastike ja tahini. Levitä levylle.

3. Ripottele päälle reilusti kanelia

4. Rullaa levy pidemmaltä sivultaan ja leikkaa rulla pari senttiä leveiksi viipaleiksi.

5. Laita kohoamaan leikkauspinta alaspäin.

6. Voitele munalla ja paista 225 c noin 10 minuuttia.

Tomaattinen kanpata

Römertopfin innoittaman päätin tehdä toistamiseen pataruokaa kanasta. Savipadassa rasvattomampikin file pysyy mehevänä ja tomaattikastike hautuu muiden kasvisten kanssa ihanaksi, maukkaaksi kastikkeeksi! Ihan parasta pataruoissa on kyllä se, että aineet voi vain pienen valmistelun jälkeen laittaa uuniin, jossa ruoka sitten kypsyy kuin itsekeseen - vaikkapa nyt esimerkiksi lenkin aikana.

TOMAATTINEN KANAPATA

500 g broilerin fileitä (tomaatti-yrttimarinadissa)

1 prk tomaattimurskaa + 1/2 prk vettä

1/2 kasvis- tai kanaliemikuutio

1 prk kidneypapuja

1 iso sipuli

1 keltainen tai oranssi paprika

2 iso valkosipulinkynttä

4 rkl makeaa chilikastiketta

1 tl chilimausteseosta

1 tl pippuriseosta

oreganoa ja rosmariinia 1 tl kutakin

1 rkl tummaa balsamicoa

1. (Laita savipata likoamaan.) Paista puolirenkaiksi pilkottuun sipuliin ja broilerin fileisiin nopeasti pinta väri. Siirrä sivuun.

2. Kaada kulhoon tomaattimurska, valutetut pavut, isoiksi paloiksi leikattu paprika, puristettu valkosipuli ja mausteet.

3. Huuhtele tomaattimurskapurkki vedellä ja kaada pannulle liemikuution kanssa. Kuumenna, kunnes kuutio liukenee ja lisää tomaattimurskaseoksen joukkoon.

4. Kaada nesteet ja vihannekset pataan ja asettele päälle kanafileet.

5. (Laita savipata kylmään uuniin!) Paista 200 c uunissa tunnin verran.

6. Tarjoa juustoraasteen ja chilillä maustetun soijamajoneesin kera. 

Soijamajoneesi

Huomasin soijajauhopussin kyljessä tämmöisen mielenkiintoisen ohjeen, jota oli pakko testata. Ohje oli todella helppo ja nopea toteuttaa. Veden määrää ehkä hiukan vähentäisin (n. 0,75 desiin), koska itse pidän paksusta majoneesista, mutta oikein maukasta oli näinkin. Plussaa on, että tämä sopii myös kasvis-ja vegaaniruokavaliota noudattaville sekä kananmuna-allergikoille. Suosittelen kokeilemaan! (Alla näkyvässä kuvassa majoneesi on maustettu sambal oelek-chilitahnalla.)

SOIJAMAJONEESI

1 dl soijajauhoja

1 dl vettä

2 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä

1 tl yrttisuolaa (laitoin hiukan tavallista suolaa ja mustapippuria)

3 rkl sitruunamehua tai omenviinietikkaa

1.Kaada tehosekoittimeen soijajauhot, vesi, sitruunamehu/etikka ja suola. 

2. Jauha hetken aikaa ja lisää koneen käydessä öljy ohuena nauhana joukkoon. 

3. Mausta valmis majoneesi halutessasi esimerkiksi yrteillä, chilillä, pippureilla, hedelmäsoseella, sitrushedelmän kuorella jne. 

4. Tarjoa tavallisen majoneesin tapaan pöytämausteena, dippinä, salaatinkastikkeena tai vaikkapa maustevoin asemesta lihan kanssa.

Löytöjä meiltä ja muualta

Saako raportoida sekaisin kaikkea mitä kuva-albumista löytyy ja on unohtanut postata, kuten esimerkiksi Euroopan reissun tulaisia? Tai vaikka kirpparilöytöjä ja lehtiostoksia? No, ei se mitään, raportoin silti.

Ensinnäkin kummastelen hyvin paljon omaa toimintaani. Siis miten ihmeessä olen voinut unohtaa levittää Stroopwafeleiden ilosanomaa?? Nehän olivat yksi Hollannin reissuni kohokohdista ja söin joka päivä vähintään yhden - kiitos ystävän suositusten ja stroopwafel-varaston! Stroopwafel on siis rapea kermaan tehty vohvelikeksi, jonka sisällä on mausteista siirappia. Elämystä on vähän hankala kuvailla, mutta jotenkin se rapean vohvelin ja pehmeän venyvän toffeemaisen kanelin makuisen siirappitäytteen yhdistelmä vain vie menneessään. Sanoisin, että maku on hitusen jouluisa ja jotenkin jopa suomalainen. Jos käytte Hollannissa, ette saa MISSÄÄN NIMESSÄ jättää näitä maistamatta. Voin luvata, että haluatte raahata niitä mukananne tuliaisiksi kaikille ja sitten kun saavutte takaisin Suomeen, haluattekin antaa muille vain hiukan maistiaisia ja pitää loput itse! Alla olevista kuvistaa saanee jonkinmoisen käsityksen vohvelikeksien ulkomuodosta ja täytteen koostumuksesta. 

Ja heti perään voin vain lyödä päätä seinään. Miksi miksi oi miksi en ole tästäkään aiemmin kertonut?!? Mireille Guiliano johdattaa "French women for all seasons"-kirjassaan lukijan sesonkisyömisen saloihin sekä kertoo siinä sivussa ranskalaisnaisten elämäntyylistä ja suhtautumisesta ruokaan. Mukana on tietenkin myös yksinkertaisia ja herkullisen kuuloisia reseptejä. Jollain tapaa kirjan voisi nähdä "laihdutusoppaana", mutta mielestäni tämä perustuu enemmänkin järkevään suhteeseen ruokaan, siitä nauttimiseen sekä sesongeittain vaihtuvien ruokien tuomaan jännitykseen ja odotukseen. Tätä lukiessa alkaa ajatella, että miksi ihmeessä sitä itsekin pitää aina talvisin syödä niitä vetisiä tomaatteja ja mauttomia pakastepussimansikoita. Miksei sitä vastoin söisi ruuat tuoreltaan silloin kuin ne ovat maistuvia ja säilöisi hiukan kesän makuja vaikkapa kellariin ja lopun aikaa odottaisi innolla, että sesonki jälleen koittaa. Suosittelen erittäin lämpimästi "Ranskattaren ruokavuosi"-kirjaa, jollet ole siihen vielä tutustunut. Veikkaan, että myös ykkösosa olisi mielenkiintoista luettavaa, vaikka itse en ole sitä vielä käsiini saanutkaan.

Mielestäni suomalaisilla voisi ollakin opittavaa suhtautumisessa ruokaan terveyden ja nautinnon lähteenä eikä pelkkänä tankkauksena ja makkaran ahmimisena. Tarkoitan tällä siis että nauttimalla kohtuudella laadukasta ruokaa on parempi kuin hotkimalla paljon huonoa! Onneksi meillä on nämä ihanat ruokablogit jakamassa hyviä reseptejä ja innostamassa tekemään ruokaa itse hyvistä raaka-aineista. Olen muuten helekatin kateellinen ranskalaisten torikulttuurille. Jos en olisi opiskelija ravaisin yhtenään kannattamassa toritoimintaa!! 

Jos olet 90-luvun lapsi tai äiti yllä oleva ruma kapistus lienee sinulle tuttu. "Minuutti Mikko", voisiko hölmömpää nimeä olla. Ulkonäöstä ja nimestä huolimatta innostuin kuitenkin Pelastusarmeijan kirppuotorilla nähdessäni tämän myynnissa 1,50 eurolla. Kone silppuaa sipulit ynnä muut käsikäyttöisesti ilman kyyneleitä hyvinkin hienoksi. Kermankin se vatkaa hauskalla aallon muotoisella lapamaisella osalla. Kannessa on lisäksi tippa-aukko majoneesin valmistamiseen. (Tähän kuuluisi vieläpä salaattilinko-osa, mutta se oli tästä jonnekin kadonnut ja myönnettäköön, että tuskin olisin sitä edes tarvinnut. En ole salaatinkuivattelija-tyyppiä.) Monikäyttöinen ja sähkötön vehje siis. Erittäin käytännöllinen vaikkapa mökkioloihin ja tietysti luontoystävällinen näinä ilmastonmuutostietoisuuden aikoina. Meillä on ollut tällainen kotona ainakin 15-vuotta ja hyvin toimii edelleen, vaikka on ollut kovassa käytössä. Tämä oma versionikin todisti tehokkuuteensa heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen, kun sain tiskatessa terästä niin syvän haavan sormeen, ettei se tyrehtynyt edes kylmän veden alla. Kyllä ennen vaan tehtiin tavarat kestämään... tai sitten niitä vaan käytettiin vähemmän. Jos siis bongaat tälläisen seuraavalla kirpputorikierroksellasi, kehotan miettimään kahdesti ennenkuin jätät sen pöytään lojumaan!

Sitten vielä kommentit muutama päivä sitten ostamastani Anna-Leena Härkösen "keittokirjasta". Kerrassaan hulvatonta luettavaa. Anna-Leenan taattu suorasukainen, sarkastinen ja hiukan inhorealistinenkin huumori vain puree meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin. Kun nyt olen katsellut teeveestä legendaarista Metsolat-sarjaa ja vertaan Anna-Leenaa kuvaan lehden kannessa, voisin uskoa joka sanan hänen ruokamentaliteetistaan. Jos juustoa ja kermaa syöden näyttää lähes samalta kuin toistakymmentä vuotta sitten, minäkin haluan kokeilla! (Kuten ranskattaretkin, Anna-Leena uskoo kohtuuteen - olkoonkin, että hän tekee tiukkaa pesäeroa pariisittariin tai ainakin heidän ruokiinsa.) Reseptit vaikuttavat oikein mallikelpoisilta: yksikertaisen hyviltä ja vaivattomilta toteuttaa. Suosittelen ainakin vilkaisemaan lehtihyllyllä, mutta varo vain ettet jää koukkuun ja osta lehteä!

Jazzahtava kanapata

Nonniin. Sainpas aikaiseksi osallistua Piemonten sydämessä-blogin järjestämään jännään jazz-aiheiseen kesähaasteeseen, vaikka tiukkaa teki! Mielessäni on haasteen aiheen lukemisesta lähtien jostain syystä soinut kaksi sana "smoky" ja "cheesy", jotka molemmat voivat kuvata jazzia. (Mainittakoon, että itse olen enemmän sen savuisamman tyylin kannattaja.) Minäpä tyttö päätin yhdistää ne ja lähdin liikkeelle savujuustosta. Jazz tuo tällä hetkellä mieleeni väistämättä myös Prahan näkemättä jääneet (himpura!) jazz-klubit, joten päätin kunnioittaa tätäkin ajatusta lähestymällä ruokaa itäeurooppalaisesta näkökulmasta. Sen tuli sisältää siis ainakin paljon paprikamaustetta, sipulia ja valkosipulia. Kun sitten toissa päivänä näin kirpputorin ikkunassa Römertopfin, tiesin mitä tehdä. Savipata ja kanaa ostoskassiin ja eikun kehittelemään.

Savipadasta sanottakoon sen verran, että olen siitä jo kauan haaveillut ja nyt haave kävi toteen naurettavalla 5 euron sijoituksella. Kyllä kirpparit ovat mahtavia! Lueskelin eilen ohjeita savipadan käyttöön ja vinkkaankin teitä tässä nyt vielä ennen reseptiä. Savipadan ideanahan on siis, että pataa liotetaan ennen käyttöä vedessä, jotta savi imee huokosensa täyteen kosteutta. Tämä vesi sitten höyrystyy paistamisen aikana ja kypsentää ruoan lempeästi hauduttaen, jolloin ruoka pysyy mehevänä ja ravinteikkaampana. Mahtava kapistus siis! 

Muista, että savipata ei kestä äkkinäisiä kuumuuden vaihteluita: 1) laita aina kylmään uuniin (kaasu-uunissa lisää lämpöä vähitellen), 2) jos lisäät kypsentämisen aikana nestettä, sen pitää olla lämmintä ja 3) älä laita pataa kuumalle hellalle, avotulelle, leivinuuniin tai toisaalta laske sitä kuumana kylmälle pöydänpinnalle. Lisää tietoa ja hoito-ohjeita löytyy muun muassa täältä. (Tässä reseptissä voit muuten toki käyttää myös lasista tai valurautaista uunipataa, jos et savipataa satu omistamaan.) Ja sitten itse reseptiin. Mainittakoon nyt heti, että ruoka oli aivan tajuttoman hyvää ja mehevää, vaikka ulkonäkö ei ehkä aivan jazz-klubin tunnelmaa luokaan! Taidanpa kokata tätä tulevaisuudessa vielä monta kertaa :).

TUULENTUVAN JAZZ-KANA (3:lle (tai 2:lle isonälkäiselle))

3 maustettua broilerin koipi-reittä

pieni purkki valutettuja säilykeherkkusieniä

1 iso paprika

1 iso sipuli

2-3 valkosipulinkynttä (maun mukaan)

4 dl vettä

1/2 kanaliemikuutio

120-15o g savujuustoa (riippuen kuinka juustoisaa kastiketta haluat)

1 rkl voimakasta paprikamaustetta

1/2 tl kurkumaa

1 tl hunajaa

pikku purkillinen tomaattipyrettä

suolaa, mustapippuria

1. Laita savipata likoamaan raikkaaseen veteen.

2. Leikkaa kanat nivelen kohdalta kahtia ja irrota nahkat käsin vetämällä.

3. Saksi yhden koiven nahka pieniksi paloiksi ja heitä pannulle. Paista kunnes rasva alkaa irrota ja nahka ruskistuu hiukan. Siirrä sivuun ja jätä rasva pannulle.

4. Paista kananrasvassa reiluiksi lohkoiksi leikattuihin paprikoihin, herkkusieniin ja hienonnettuihin sipuleihin hiukan väriä. Mausta kasvikset suolalla ja reilulla kädellä mustapippuria. Siirrä sivuun.

5. Kaada jälleen samalle pannulle vesi, liemikuutio, juusto nokareina, mausteet, hunaja ja tomaattipyre. Kuumenna kunnes juusto sulaa ja kastike hiukan sakenee.

6. Nosta pata vedestä ja kaada sinne "kanapekoni" ja kasvikset. Sekoita.

7. Kaada pataan kastike ja asettele päälle kanat. Ripota päälle hiukan mustapippuria ja suolaa.

8. Nosta kansi päälle, laita pata KYLMÄÄN uuniin ja laita uuni kuumenemaan 200c.

9. Paista pataa uunisi tehosta riippuen 1h 15min-1h 30min (laskien siitä kun laitat padan uuniin) ja nauti sellaisenaan tai perunoiden kera.

10. Syö hyvää jazzia kuunnellen - kuten nyt vaikkapa Sinatraa, Milleriä tai Fitzgeraldia! Sunnuntaipäivälliselle suosittelen kanan kaveriksi Yle teeman Kino Klassikko-leffoja, jos olet niitä ihmisiä, jotka haluavat syödä teeveen ääressä.

(Vinkki: Jos haluat ruuasta kevyempää kuumenna nahkan paloja pannulla niin, että rasvaa irtoaa hiukan, mutta älä lisää nahkoja pataan. Paista kasvikset kananrasvassa.)

Teetä ja turvaruokaa

Kun nyt ei sitä ruokaa ole reissujen sekä tentti- ja graduhömpötyksen lomassa ehtinyt tehdä tai ainakaan kuvata tai varsinkaan blogata niin kerrotaan nyt sitten vaikka niistä reissuista.

Olinpa tässä viettämässä muutamaa kesälomapäivää kotopuolessa. Äiti oli ulkomailla ja minä kotivahtina, joten olihan sitä jotain turvaruokaa saatava. Arvannettekin jo missä olin ja mitä söin... Tamperetta ei voi viedä tytöstä, kuten ei myöskään torielämyksen ihanuutta, johon kuuluu uunituore mustamakkara. ILMAN puolukkahilloa. Mitä sitä hyvään ruokaan muuta enää sotkemaan. Maistuipa vain jälleen kerran niiiin hyvältä! Jos et siis ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, niin juoksujalkaa Tapolan kojulle. Hätätapauksessa otat sitten vaikka sen puolukan kanssa. Tästä ei nimittäin perinneruoka parane. 

(Vink vink. Jos pidät järven läheisyydestä mene Laukontorille, jos taas vilkkaampi torielämä tuntuu kotoisammalta, suuntaa Tammelaan.)

Lähdimme ystäväni kanssa kunnioittamaan niin ikään perinteitä suuntaamalla lukioaikojen lempparikahvilaamme, Valoon. Yllätys oli hienoinen, kun entisestä boheemihenkisestä ja sopivasti rähjäisestä "kuppilasta" olikin sukiutunut hienostuneesti sisustettu (ja hintojaan samalla reippaasti nostanut!) trendikahvila. Vaikka muistot hiukan kärsivät, tunnelma oli edelleen mukava. Työntekijä oli erittäin asiantuntevan oloinen ja tee- sekä kahvivalikoima todella runsas. Kaakaokin valmistetaan kuulemma oikeasta tummasta suklaasta! Suurin osa tuotteista oli luomua, mistä tietenkin pisteet kotiin. Ronkelimmallekin löytyy siis taatusti jotakin kuumaa juotavaa. Pisteitä tuli myös nauttimastani ihanan makuisesta vihreästä luomuminttuteestä, joka tarjoiltiin pöytään vieläpä ääneen lausutun haudutusajan kera. Ja tietenkin kauniista esillepanosta! Tähän hätään en teen erikoista nimeä muista, mutta suosittelen poikkeamaan Puutarhakadulla, mikäli Tampereen seudulle suuntaatte ja katsastamaan valikoiman ihan omin silmin!

Kesäruokaa: Salaatteja eri kääntein sekä vähän pottuakin

Kesällä tämä postailu tosiaan harventuu ja sitä muutenkin laiskistuu koneen ääressä istumiseen. Ja miksi ei kyllästyisi, kun voi loikoilla auringossakin! Tässä nyt kuitenkin tämän hetken "hittiruokiani". Kuumallahan ei raskas maistu, joten lounaani on reilun viikon verran koostunut pääasiassa salaateista ja muista kasviksista. Etenkin tofu ja broileri ovat olleet maun hermolla! Tässä siis lyhyet ja ytimekkäät ohjeet helppoon, kepeään ja maukkaaseen kesäruokaan:

CHILINEN TOFUSALAATTI

Maustamatonta tai yrttimaustettua tofua (esim Alpro soya)

Makeaa chilikastiketta

1. Leikkaa tofu pihvimäisiksi viipaleiksi.

2. Sivele viipaleet chilikastikkeella.

3. Paista pintaan kaunis väri ja tarjoa salaatin ja chilikastikkeen kera.

MOZZARELLA-BROILERSALAATTI JA TUULENTUVAN KESÄPERUNAT

Broileriin:

Hunajamarinoituja broilerin fileitä

Paketti mozzarellaa

1. Laita fileet paperoidulle uunipellille.

2. Viipaloi fileiden päälle mozzarellaa.

3. Paista 200c kunnes fileet ovat kypsiä ja juusto saanut kauniin värin.

4. Nauti (mozzarellalla höystetyn) salaatin ja perunoiden kera.

Perunoihin:

Uusia perunoita

Oliiviöljyä

Tummaa balsamicoa

Suolaa

1. Keitä uudet perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä.

2. Sekoita 1:1 oliiviöljyä ja balsamicoa ja valele sillä kuumat perunat. 

3. Nauti heti hyvän kesäruoan kera.

Makaronilaatikkokisa: Perinteinen laatikko mozzarella-twistillä vs. Kreikkalaistyyppinen karitsaloota

Pidimme tässä jokin aika sitten paremman puoliskoni kaverin kanssa makaronilootakisan. Haaste oli heitetty jo taannoin talvella pidetyissä mukatupareissamme, mutta kuten monesti käy, homma jäi pidemmäksi aikaa puheen tasolle. Nyt enemmän ja vähemmän vakavamielinen kisa siitä, kumpi tekee parempaa makaronilaatikkoa, kuitenkin toteutettiin. Kanssakisailijani lähti toteuttamaan hyvinkin perinteistä lootaa ja minä puolestani soveltamaan, no sanotaanko, hyvin runsaallakin kädellä. Kisa oli tiukka ja jännittävä ja tuomarit antoivat mielipiteensä suljetun äänestyksen turvin. Molemmat laatikot maistuivat niin meille kisaajille kuin tuomareillekin, joten päätös oli vaikea. Tällä kertaa kuitenkin Tuulentuvan emäntä veti pidemmän korren yhden äänen erolla. Kisaaminen oli hauskaa ja kuulemma tuomaritkin osallituvat mieluusti raatiin myös uudemman kerran.  Ehkäpä siis uusinta kierros jonkin muun appeen tiimoilta luvassa joskus hamassa tulevaisuudessa. Kiitos vielä kaikille osallistumisesta ja etenkin kilpakumppanilleni hyvästä vastuksesta sekä herkullisesta ruuasta. Nyt kuitenkin itse tuotoksiin! 

Yllä siis kilpailijani tuotos: hyvinkin perinteisesti toteutettu ja maustettu mainio loota mozzarellakuorrutteella. Reseptiä en ehtinyt kisan tuoksinassa kysellä, mutta eiköhän tuo selviä kysymällä, jos joku teista lukijoista intoutuu kokeilemaan. Alla sitten oma tuotokseni.

KISAILEVA KARITSALOOTA (6:lle)

300 g karitsan jauhelihaa

n. 350-400 g makaroneja (kuivapaino)

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 iso tomaatti

1 puska tuoretta basilikaa

1 tl kutakin: kuivattua rakuunaa, minttua ja rosmariinia

1 sitruuna

3 dl maitoa + 2 pientä kananmunaa

1 dl korppujauhoja

oliiviöljyä

mustapippuria ja suolaa

1. Laita makaronit kiehumaan suolalla maustettuun veteen, keitä 2 min ALLE OHJEAJAN ja valuta lävikössä. 

2. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannulla öljytilkassa.

3. Lisää sipulien joukkoon jauheliha. Ruskista ja mausta suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä.

4. Raasta hyvin pestystä sitruunasta kuori ja purista puolikkaasta mehu.

5. Lisää jauhelihan joukkoon puolet kuorirasteesta, ruokalusikallinen sitruunamehua sekä pesty ja paloiteltu tomaatti. Sekoita nopeasti sekaisin ja ota levyltä.

6. Valmista munamaito ja mausta suolalla ja pippurilla

7. Sekoita keskenään keitetyt makaronit, pari kourallista tuoreita basilikan lehtiä ja jauhelihaseos.

8. Kumoa seos voideltuun uunivuokaan ja kaada päälle munamaito .

9. Valmista kuorrute lisäämällä korppujauheen joukkoon loppu sitruunankuoriraaste, 1-2 rkl sitruunanmehua, 3-4 rkl oliiviöljyä, sekä himppanen suolaa. Sekoita niin että neste imeytyy korppujauhoihin.

10. Lusikoi kuorrute vuokaan päällimmäiseksi ja taputtele lusikalla tai kauhalla tasaiseksi.

11. Paista uunin keskitasolla 200 c noin 40 min.

Blogimaailmalöytöjä: Vaniljatäytteiset pullat

Bongasin tämän reseptin jo ajat sitten Ei makeaa mahan täydeltä-blogista. Mutta kuten tavallista, kesti kauan, että sain pistettyä ohjeen kokeiluun. Ja kyllä kannatti!! Näistä tuli kertaheitolla yksi lempparipullani (pullahan ei siis voi olla pahaa, muuten kuin satunnaisten rusinasattumien liepeillä). Nämä olivat aivan uskomattoman herkullisia. Suosittelen todella lämpimästi kaikille vähänkään pullasta pitäville! Meillä nämä upposivat parempiin suihin hetkessä. Saunan jälkeen. Kylmän maidon kera. Ah!

VANILJATÄYTTEISET PULLAT (n. 40 kpl)

4 dl maitoa
2 pss kuivahiivaa
150 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
n. 15-16 dl jauhoja

täyte:
1½ dl vanilijakreemijauhetta
4½ dl maitoa

(tai

vaniljakastikejauhetta; tee kastikkeesta pakkauksen ohjetta huomattavasti paksumpaa) 

päälle:
50 g sulatettua margariinia
hienoasokeria

1. Sekoita pehmeä rasva ja sokeri ja lisää munat yksitellen ja lämmin maito. 

2. Sekoita hiiva jauhojen joukkoon, lisää taikinaan ja vaivaa tasaiseksi. Anna kohota. 

3. Sekoita täytteen ainekset ja laita kylmään odottamaan.
4. Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota n. 10cm:n muotilla pyörylöitä. 

5. Laita pieni lusikallinen täytettä keskelle ja nipistä nyyteiksi. 

6. Nosta nyytit saumapuoli alaspäin pellille. Anna kohota hyvin. 

7. Paista 250 asteisessa uunissa n. 10 min. 

8. Sivele pullat voisulalla ja kasta heti sokeriin.

Jamien täydellinen paistettu broiler vol 2.

Helatorstain kunniaksi päätimme tehdä pyhäpäivällistä ja päädyimme tekemään uudelleen jokin aika sitten kokeilemaamme Jamien paistetun broiskun ohjetta. Tällä kertaa nappasimme variaation Jamien nettisivuilta. MAHTAVAN HYVÄÄ TULI JÄLLEEN! Tosin on myönnettävä, että maku aavistuksen kärsi siitä, että jouduimme käyttämään pakastetavaraa tuoreen sijasta. Joka tapauksessa toimi paremmin kuin mikään valmiskotko! Tässä vielä summittainen sisällysluettelo suomeksi (lisäyksineen):

maustamaton broiler

oliiviöljyä

tuoretta salviaa

tuoretta basilikaa

sitruunaa

pekonia

suolaa ja mustapippuria

Lisukkeeksi vuokaan:

perunaa

sipulia

porkkanaa

Leipäkirjojen antia: Vanhan ajan hääsämpylät

Leivoinpa pitkästä aikaa leipää. Tällä kertaa nappasin ohjeen jokin aika sitten mainostamastani kirpparikirjalöydöstä. 'Brödbok' oli jokseenkin saman tyyppinen kuin aiemmin ostamani 'Baka matbröd'. Tässäkin oli pieni leivontakoulu sekä vinkkejä siihen mikä on mennyt vikaan, jos leipä ei onnistu. Kirjasta löyty myös muun muassa ohjeita erilaisiin letityksiin ja muihin koristuksiin. Lisäksi kirjassa on painovuoteensa (1989) nähden yllättävän "moderneja" leipäreseptejä, kuten pakistanilainen shrimal, kiinalainen höyrytetty leipä, etiopialainen ja turkkilainen ohutleipä/rieska, sekä intian leipä. Yksi mielenkiintoisimmista leivistä on venäläinen mustaleipä, johon tulee kahvia. Sitä on kokeiltava joskus! 

Mutta sitten tämänkertaiseen reseptiin, joka on siis nimeltään hauskasti 'Vanhan ajan hääsämpylät'. Nämä sisälsivät ruista ja puolukkaa, joten voisin kuvitella, että näitä olisi tarjottu myös suomalaisissa hääjuhlissa. Puolukan ja rukiin superterveelliset vaikutukset tunnettiin kaiketi jollain tapaa jo vanhaan aikaan, joten mikäs paremmin hääleipien tekoaineeksi sopisikaan! Onhan hääparin pysyttävänä terveinä ja hedelmällisinä. Mutta eipä näiden syömiseen mitään morsmaikkuja ja hääorkestereita kaivattu. Maistuivat todella hyvältä ja vaalivat terveyttä mukavasti ihan arkipäivänäkin :).

VANHAN AJAN HÄÄSÄMPYLÄT (36 kpl)

5 dl maitoa

100 g hiivaa

3 dl puolukkahilloa (n. 400 g, mieluiten tuoretta)

2-3 tl suolaa

8 dl ruissihtijauhoja

9-11 dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota taikinakulhossa pieneen määrään maitoa hiiva.

2. Lisää loppu maito, puolukkahillo, suola, ruisjauhot ja suuri

n osa vehnäjauhoista (säästä hiukan leivontaan).

3. Vaivaa taikinaa voimakkaasti, niin että siitä tulee kiin

teää ja kimmoisaa.

4. Peitä taikina ja anna kohota vedottomassa paikassa 30 min.

5. Nosta kohonnut taikina jauhotetulle leivinlaudalle/pöydälle ja nujerra.

6. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo niistä pitkot. Palastele pitkot 18:aan yhtä suureen osaan ja leivo sämpylöiksi.

7. Anna sämpylöiden kohota leivinliinan alla lähes kaksinkertaisiksi noin 30 min.

8. Paista sämpylöitä uunin keskitasossa 225 c noin 10 min.

9. Voitele vastapaistetut sämpylät vedellä ja jäähdytä peit

ettynä, mieluiten ritilän päällä.